maanantai 2. tammikuuta 2017

Kooste vuodesta 2016

Vihdoin ja viimein on vuoden 2016 koosteen aika, nyt kun pääsin tänne Jyväskylään koneelle, jossa postaukseen tulevat kuvat ovat! 


Vuosi 2016 ei ollut minulle kovin hyvä vuosi. Alkuvuosi oli ihan lupaava, mutta sen jälkeen vuosi etenikin aika ikävästi. Tosin, totta kai tähänkin vuoteen mahtui mahtavia hetkiä ja kokemuksia, joten ei tämä vuosi kuitenkaan täysin huono ollut! Kuitenkin voisi varmaan sanoa, että varmastikin elämäni rankin vuosi tähän mennessä. 

Tammi-helmikuussa täytyi treenata kirjoituksiin ja lukio oli loppusuoralla. Elämä varmaan rullasi muutoin tavallisesti kirjoitusstressiä lukuunottamatta. Helmikuussa taisi olla kevään ensimmäiset kirjoitukset ja niiden jälkeen ne kauan odotetut penkkarit, abiristeily ja lukuloma. Penkkarirekan kyydissä oleminen oli kyllä ikimuistoinen kokemus, mutta abiristeily oli ehkä jollakin tavalla pettymys, mutta ruoat siellä olivat kyllä todella hyvät! 
IMG_1050 (2)
Maalis-huhtikuussa nautin lukulomasta ja luin tietysti myös yo-kirjoituksiin. Lukea olisin voinut kyllä enemmänkin, mutta koska olen tällainen mukavuudenhaluinen laiskimus, meni suurin osa lukulomastakin aivan muihin juttuihin. Löysin myös uuden puolen itsestäni; ollessani kotona nautin ihan valehtelematta kaikista kotitöistä! Poikaystäväni lähtiessä kouluun minä jatkoin uniani vielä muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen päivät yleensä kuluivat tiskaten, siivoten ja pyykäten (ja lukien). Luulen ainakin, että poikaystäväni oli ihan tyytyväinen kotiin tullessaan, kun huomasi, että olen hoitanut kotihommat. :D Myös yhteishaku oli tuohon aikaan, joten myös pääsykokeisiin oli luettava. Aloitin myös autokoulun huhtikuussa. 
IMG_1409 muokattu
Toukokuussa olin töissä pienen kotikaupunkini museossa ja edelleen pääsykokeisiin pänttäys jatkui. Voin kertoa, ettei ollut kovin hyvä idea tehdä töitä ja lukea pääsykokeisiin samaan aikaan, lopputulos oli se, että en loppujen lopuksi jaksanut lukea pääsykokeisiin miltei lainkaan töiden jälkeen ja se kyllä näkyi korkeakoulujen yhteishaun tuloksessa..........Toukokuussa oli myös esivalintakoe Jyväskylän AMK:hon sosionomiksi, eikä se mennyt hyvin. En saanut kutsua varsinaisiin valintakokeisiin ja se kyllä otti päähän todella paljon ja jotenkin söi myös motivaatiota lukea seuraaviin pääsykokeisiin. Ja ne tulivatkin ajankohtaisiksi toukokuun lopussa. Minä menin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön pääsykokeeseen ja poikaystäväni JAMK:in sähkö-automaatioinsinöörien pääsykokeisiin. Sen reissun jälkeen palatessamme takaisin kotiin meitä odottikin aikamoinen suru-uutinen; isoveljeni oli sinä aikana kuollut oman käden kautta. Ajatukset olivat kyllä tuon uutisen jälkeen todella sekavat ja järkyttyneet. Minua itketti, mutta samaan aikaan en pystynyt itkemään. Mielikuvat isoveljeni elottomasta ruumiista (en itse siis onneksi nähnyt häntä kuolleena, vaan mielikuvat olivat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta) vaivasivat minua etenkin öisin ja ensimmäiset yöt menivätkin valvoessa ja säpsähtäessä jatkuvasti hereille. Otin sairaslomaa töistä viimeisiksi 3 päiväksi, koska en millään olisi pystynyt olemaan töissä silloin. Äitini kehotti tulemaan hänen kanssaan psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, mutta kieltäydyin. Minusta tuntui, että olisi helpompaa jutella läheisille kuin ventovieraalle. Juttelinkin usein tietysti poikaystävälleni, joka onneksi jaksoi (ja jaksaa edelleen) kuunnella vuodatuksiani. Hänen ohella myös ystäväni pitivät minut järjissäni, kaksi heistä riensi tuekseni jo sinä iltana kun sain kuulla tuon uutisen. 

Kesäkuun alussa lähdimme poikaystäväni kanssa yhdeksi yöksi rentoutumaan mökillemme, jotta saisimme jotain muuta ajateltavaa. Se olikin hyvä idea, luonnon keskellä mieli lepää ja voi tulla edes hetkeksi tunne, että kaikki on hyvin ja järjestyy. Tuon reissun jälkeen olikin alettava/jatkettava yo-juhlien valmistelua leipoen ja tarvikkeita ostellen. Päätimme ne siis kaikesta huolimatta pitää ja itse asiassa hyvä niin. Kaiken surun keskellä oli mielestäni hyvä, että pääsi hetkeksi irtautumaan ja juhlimaan. Tätä mieltä olivat myös vanhempani, jotka järjestivät juhlani kaikesta huolimatta, iso kiitos siitä heille.💓 Tietysti kiitoksen ansaitsevat myös kaikki mukana juhlimassa olleet vieraat! Minulla oli myös ensimmäiset ajotunnit kesäkuussa ja luonnollisesti aikamoista säätämistähän ne olivat.... Myös isoveljeni siunaustilaisuus oli kesäkuun puolivälissä ja sitä päivää pelkäsin yli kaiken ja tietysti aika rankka se päivä olikin. Aiemmin en ollut itkenyt kunnolla, vaan padonnut miltei kaiken sisälleni, niin muistotilaisuudessa itkin senkin edestä. Pelkkä arkun näkeminen sai minut itkuiseksi ja tahdoin vain paeta paikalta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, koska tuon kyseisen muistotilaisuuden jälkeen minulla oli ehkä jotenkin helpottuneempi olo. Totta kai edelleenkin asia painaa mieltä, mutta kuitenkin ilman tuota muistotilaisuutta olisi varmasti hankalampaa olla. Pari päivää muistotilaisuuden jälkeen lähdimme jälleen poikaystäväni kanssa luontoon rentoutumaan, tällä kertaa Ruunaan kansallispuistoon. Sekin oli kyllä ihana reissu, kauniita maisemia ja ensimmäistä kertaa yövyin laavussa! Lisää tästä reissusta pääset lukemaan tästä ja tästä. Muutoin elämä rullasi aika tavallisesti, poikaystävä kävi töissä ja minä olin kotona, koska en kesälle saanut töitä. 
IMG_1836
IMG_2437
Heinäkuussa sama arkirytmi jatkui, poikaystävä töissä, minä kotona. Kävin autokoulun ajotunneilla ja ne tuottivatkin paljon tuskaa. Ajotunnit eivät oikein sujuneet kuten olisin tahtonut ja melkein joka ajotunnilta lähdin vittuuntuneena pois. Ainoastaan rata-ajo oli edes jokseenkin positiivinen kokemus! Kaipa joillekin autonhallinta on hankalampaa kuin toisille tai sitten jostakin syystä minä olen joku erityistapaus. Sain myös tietää, etten päässyt AMK:hon tai yliopistoon syksyksi opiskelemaan. Sen sijaan minulla oli onneksi sentään paikka Jyväskylän ammattiopistoon lähihoitoa opiskelemaan. Poikaystäväni sai tietää, että pääsee opiskelemaan sähkö-automaatioinsinööriksi.
IMG_2490
Elokuu olikin jännä kuukausi, koska heti sen alussa toimme muuttokuorman Jyväskylään ja miltei heti sen jälkeen matkustimme poikaystäväni kanssa Saksaan kahdeksi viikoksi! Majoituimme poikaystäväni pitkäaikaisten tuttujen luo Dortmundiin, mutta kävimme myös muissa kaupungeissa. Kahdessa viikossa ehti tapahtua paljon, vaikka välillä ehkä tuntuikin siltä, että se on liian pitkä aika. Toisaalta se johtui ehkä siitäkin, että en hirveämmin pidä toisten nurkissa asumisesta. Mutta kuitenkin meillä oli mahtava reissu ja se oli minulle ensimmäinen "oikea" ulkomaanreissu, jos pikaisia käyntejä Tallinnassa ja joskus pienenä Ruotsissa ei lasketa. Saksan reissustamme lisää puolestaan pääsette kurkkaamaan tästätästätästä ja tästä. Saksasta palattuamme minun oli mentävä suoraan kouluun, olinhan sieltä jo kuitenkin sen 2 viikkoa reissun takia myöhässä. Onneksi minut otettiin hyvin vastaan ja kaikki luokallani olivat mukavia.
IMG_2843
Syys-lokakuu kului opiskellessa, opiskellessa ja opiskellessa. Hain myös syksyn yhteishaussa sairaanhoitoa opiskelemaan AMK:hon, joten taas oli luettava pääsykokeisiin. Kaamosaika väsytti ja söi motivaatiota opiskeluilta, mutta muutoin elämä rullasi normaalia tahtiaan. Jyväskylä alkoi pikkuhiljaa tulla tutuksi ja tuntumaan kodilta. Esivalintakoe sairaanhoitajaksi meni hyvin ja sainkin kutsun marraskuussa pidettyihin valintakokeisiin.

Marraskuussa oli se paljon jännitetty valintakoe sairaanhoitajaksi. Muutoin koe tuntui menneen hyvin, paitsi matematiikan ja ryhmätilanteen osalta. Se ilmeisesti riitti siihen, että en päässyt sisään. Olin muistaakseni varasijalla 57 tai jotain. Olin todella pettynyt, mutta loppujen lopuksi oivalsin, että hoitoala ei olekaan minua varten. Olin jo aiemmin hieman epäillyt sitä lähihoitajaopinnoissani, mutta en vain halunnut myöntää sitä jostakin syystä itselleni. Nyt kuitenkin myönsin ja päätin, että vaihdan alaa. Laitoin hakemukset Jyväskylän ammattiopiston kuva-artesaani-linjalle (valokuvaus), matkailualalle ja hotelli,-ravintola,-catering-alalle. Hotelli,-ravintola,-catering-alalta sain opiskelupaikan napattua ja opinnot alkavatkin jo ylihuomenna! Ainakin tällä hetkellä olen todella innoissani ja toivon, että nyt olisi sellainen ala, josta tykkään! Olin marraskuussa myös työssäoppimassa päiväkodissa, joka oli ihan mukavaa.

Joulukuu meni edelleen työssäoppimisessa ja minulla oli myös haastattelu juurikin sinne hotelli,-ravintola,-catering-alalle. Se meni tosiaan hyvin, koska kuten ylhäällä lukee, sain paikan. Ostin myös työvaatteet jo valmiiksi opiskeluja varten. Joululoma alkoi 22. päivä joulukuuta ja vietinkin sen vanhempieni ja poikaystäväni vanhempien luona.

Millainen vuosi teillä oli ja millä mielin olette lähteneet vuoteen 2017?


2 kommenttia:

  1. Tällaiset vuosikertaus postaukset on kyllä tosi kivoja! Samaistun suhun kyllä, et vuosi 2016 ei ollut täälläkään mikään parhain, mutta sitä suuremmalla innolla odottelen vuotta 2017! Parempaa uutta vuotta sulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, itsekin tykkään lueskella koostepostauksia muiden blogeista! :) Ja kiitos samoin sinulle!

      Poista