tiistai 30. kesäkuuta 2015

Muutama sananen kauneusihanteista

Tämä aihe on varmastikin monen mielestä kulutettu puhki jo aikoja sitten, mutta minun mielestäni ei. Haluan vihdoin ja viimein kirjoittaa oman näkemykseni erilaisista kauneusihanteista, koska ne nyt sattuvat valitettavasti olemaan vieläkin ajankohtaisia. 

Minun mielestäni on todella turhauttavaa, että vieläkin kauneusihanteet antavat ymmärtää, että vain hoikka ja isorintainen naisen vartalo on kaunis. Edistystä on onneksi tapahtunut, monissa muotilehdissä käytetään plus-koon malleja. Mutta vieläkin edistettävää mielestäni löytyisi. Muotilehdistä ei edelleenkään löydy kaiken kokoisia ihmisiä. Mallit ovat aina pitkiä ja myös vaateteollisuus suunnittelee vaatteet lähes poikkeuksetta pitkille ihmisille. En voi käsittää, että minkä ihmeen takia malleina ei voisi olla niin pitkiä, lyhyitä, hoikkia, kurvikkaita kuin lihaviakin ihmisiä. Jos malleina olisi kaiken kokoisia ihmisiä olisi paljon helpompaa tietää miltä jokin vaate näyttää oman itsen päällä, jos vertailukohtana olisi suunnilleen saman kokoinen malli. Tämä myös näyttäisi ihmisille, että ei ole vain yhtä "oikeaa" vartalotyyppiä, vaan että jokainen saisi olla ylpeä vartalostaan, olisi se sitten millainen tahansa. 
IMG_0206
Aivan pienestä lapsesta lähtien media on tuputtanut laihuuden ja isorintaisuuden olevan kaunista, joten ei ole ihmekään, että monella lapsellakin on itsetunto-ongelmia jo hyvin nuorina. Se on huolestuttavaa. Ei alakoululaisten pitäisi miettiä laihduttamista tai sitä, ovatko rinnat tarpeeksi isot. 

Myös joidenkin ihmisten asenteet toisiaan kohtaan pelkän ulkonäön perusteella ovat todella törkeitä. Todella usea on saanut kokea kuinka joku on haukkunut läskiksi, laudaksi ja ties miksi. Koskaan ei ole hyvä, aina joku keksii jotain ilkeää sanottavaa toisen kehosta. Useinhan sen taustalla on oma epävarmuus, jonka sitten purkaa muihin. 

Jokainen, siis aivan jokainen kuitenkin on oikeutettu olemaan ylpeä omasta vartalostaan, koska jokaisen ihmisen vartalo on omalla tavallaan kaunis. Niin vartalo kuin kasvotkin. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista vartaloa tai kasvoja kuin sinulla ja se on mahtavaa. Olet omanlaisesi, kaunis ja upea ihminen, olit minkä näköinen tahansa.   
IMG_0171
Mutta täytyy kyllä myöntää, että vaikka tämän tekstin perusteella varmasti saatte minustakin itsevarman kuvan, niin se ei valitettavasti aivan pidä paikkaansa. Minunkin on aika usein vaikeaa hyväksyä ulkonäköäni tällaisena kuin se on, vaikka tiedän ettei minun tarvitse olla mikään muotilehden photoshopattu ja virheetön malli. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut olemaan hieman itsevarmempi ja tajunnut, ettei kauneus tarkoita sitä, että kaikki on virheetöntä. Kauneus muodostuu loppujen lopuksi todella monesta asiasta ja oman kehon "virheet" ovat myös kauniita, ne tekevät sinusta yksilöllisen ja omanlaisesi. Esimerkiksi monien häpeämät raskausarvet, joita joillekin ilmaantuu niin murrosiässä, raskauden aikana kuin mahdollisesti myöhemminkin elämässä ovat täysin normaaleja asioita, eikä niitä tarvitse hävetä. Samoin kuin luomet ja syntymämerkit. Ja vaikka itse näkeekin peilistä vain kaikki negatiiviset asiat, ajattelee kuitenkin todella moni ihminen, että olet kaunis, usko pois. Loppujen lopuksi iloisuus ja hymy tekevät aivan jokaisen ihmisen kauniiksi.
IMG_0222
Törmäsin joskus Tumblr:issa postaukseen, jossa erilaisia vartalotyyppejä ja piirteitä verrattiin kukkiin. Siinä korostettiin, että kaikenlaiset piirteet ja vartalotyypit ovat kauniita. Kukatkin ovat erilaisia, jotkut ovat runsaita, jotkut pieniä ja siroja, jotkut yksivärisiä, jotkut monivärisiä ja laikukkaita, mutta silti ne kaikki ovat kauniita. Tämä pätee myös ihmisiin. 

Ulkonäköä ei kannata murehtia, olet hyvä juuri tuollaisena, väitti media mitä tahansa! Rakasta itseäsi ja tee juuri sitä mikä tekee sinut onnelliseksi. 
IMG_0178
Keskityin äsken lähinnä naisten kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin, mutta onhan ulkonäköpaineita miehilläkin, mutta niihin valitettavasti kiinnitetään vähemmän huomiota. Ilmeisesti yleinen oletus on, että miehet ovat automaattisesti hyvän itsetunnon omaavia, eivätkä tarvitse rohkaisevia kampanjoita kertomaan, että hekin ovat hyviä juuri sellaisina kuin he ovat. Tämä on kyllä väärä luulo. Monilla miehilläkin on varmasti ulkonäköpaineita ja juuri sen takia, että he ovat pienestä lähtien eläneet median luomassa kauneus/komeuskäsityksessä, jossa komea mies on lihaksikas, eikä ylimääräistä rasvaa näy missään. Ei se aivan niin mene. Komeita miehiä ovat myös hintelät ja tukevat miehet. Ylipäätään kaikki ihmiset, niin miehet kuin naisetkin ovat kauniita, kun he hymyilevät. Kuten jo aiemmin sanoinkin, kauneus ja komeus syntyvät pienistä asioista, eikä ole yhtä oikeaa vartalotyyppiä/kasvonpiirteitä, jotka olisivat yksistään kauniita. 

Huhhuh, tulipas taas jälleen kirjoitettua romaani tästä aiheesta. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän kohtalaisen pitkän avautumiseni. Mitä mietteitä tämä teissä herätti, vai herättikö mitään? Mikä tekee teidän mielestänne ihmisestä kauniin/komean? 

torstai 25. kesäkuuta 2015

My dreams

Otsikko paljastaa, että mistä aiheesta tämä postaus kertoo: unelmistani. Olen jo kerran aiemminkin tehnyt tällaisen samanlaisen unelmapostauksen joskus kauan aikaa sitten tänne blogiini, mutta ajattelin tehdä sen nyt uudelleen, koska ovathan ne varmasti ehtineet jonkin verran muuttua sen jälkeen. 

dreams collage1. Haluan mennä naimisiin ja perustaa perheen
Tämä on se kaikkein kliseisin ja yleisin unelma, josta melkein kaikki unelmoivat, mutta silti aika merkittävä ja tärkeä. Olen aina halunnut perheen ja joskus nuorempana haaveilin jopa suurperheestä. Nykyään ajattelen, että 2-4 lasta olisi ihan sopiva määrä. Perheen perustaminen ja naimisiinmeno ei kuitenkaan ole vielä moneen vuoteen suunnitelmissa, koska ensin täytyy nauttia nuoruudesta! Toivon myös, että perustaisin perheen nykyisen poikaystäväni kanssa, vaikka tiedän, että nuorena suhteet kariutuvat, eivätkä välttämättä kestä. Mutta se vain olisi aivan mahtavaa, jos tämä suhde kestäisi, eikä enää tarvitsisi etsiä sitä oikeaa. 

2. Haluan omistaa vähintään 2 koiraa 
Olen aina rakastanut koiria, joten haluan tulevaisuudessa myös ehdottomasti olla koiran omistaja. Itseasiassa rodulla ei ole minulle niinkään väliä, paitsi että tykkään ehkä enemmän keskikokoisista ja isoista koirista kuin aivan pienistä. Mutta tämäkään ei ole ajankohtaista kuin vasta sitten kun olen opiskellut itselleni jonkun ammatin, koska opiskeluaikana en viitsi koiraa ottaa, koska rahatilanne on silloin epävakaa ja opiskelu vie ison osan myös vapaa-ajasta. 

3. Haluan matkustella 
Haluaisin ehtiä näkemään mahdollisimman monta maata ja kulttuuria elämäni aikana. En halua vain jähmettyä paikoilleni maailman ollessa täynnä kaikkea jännää ja mielenkiintoista. Ikävä tosiasia tosin on, että matkusteluun tarvitaan rahaa ja sitä ei aina vain ole. No, täytyy vain säästää muista asioista, niin josko edes silloin tällöin pääsisi heittämään reissun jos toisenkin! 

4. Haluan valmistua sellaiseen ammattiin, jossa saan auttaa muita 
Sosionomi, yhteisöpedagogi, sosiaalityöntekijä, nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja...Vaihtoehtoja on monia. Pääasia kuitenkin olisi, että saisin auttaa ihmisiä henkisellä tasolla. Olen myös ajatellut, että lastenhoitajana tai lastentarhanopettajanakin voisi olla kivaa olla. 

5. Haluan asua omakotitalossa 
Vielä opiskeluaikana se ei tietenkään ole mahdollista, mutta sitten kun olen töissä ja mahdollisesti myös kumppanini, niin tahtoisin ehdottomasti asua omakotitalossa. Jotenkin omakotitalossa vain on se oma rauhansa ja tunnelmansa verrattuna kerrostaloon tai rivitaloon. En haluaisi asua myöskään aivan kaupungin keskustassa, vaan jonkin verran syrjemmässä, kuitenkin niin että kaupungin keskustaan pääsisi vaivattomasti. Haluaisin myös sisustaa sen mahdollisimman kotoisaksi, ei ankeaa valkoisen ja harmaan yhdistelmää, vaan lämpimiä, luonnollisia ja piristäviä värejä sekä kuoseja. 

6. Haluan ottaa ainakin yhden tatuoinnin 
Tatuoinnista olen haaveillut jo monta vuotta, mutta en ole vielä ottanut, koska en ole saanut päähäni että minkälaisen haluaisin ottaa. En halua todellakaan ottaa mitään liian vähän aikaa mietittyä ja harkitsematonta kuvaa. Yksi idea minulla on viime aikoina pyörinyt mielessäni, mutta en ole siitäkään oikein varma, joten katson parhaaksi vain miettiä ja harkita vielä vähän lisää. 

7. Haluan löytää harrastuksen, josta oikeasti nautin 
Tältä onnettoman pieneltä paikkakunnalta, jossa asun ei ole löytynyt vielä yhtäkään sellaista harrastusta, josta pitäisin. Tai no onhan valokuvaus ja bloggaaminenkin harrastuksia, mutta tarkoitan sellaista harrastusta, jossa käydään säännöllisesti. Tahtoisin jonkun liikuntaharrastuksen, jossa kunto kasvaisi ja se olisi mukavaa samalla. Harrastin joskus monta vuotta sitten toisella paikkakunnalla lentopalloa ja se on juuri sellaista, mitä haen. Sulkapallo voisi olla toinen laji, josta voisin nauttia. 

8. Haluan valmistua lukiosta 
Tämä onkin jo ajankohtaisempi unelma kuin nämä muut. Syksyllä minulla on ensimmäiset kirjoitukset ja ensi keväänä haluaisin painaa lakin päähäni. En halua asettaa itselleni liian korkeita tavoitteita arvosanojen suhteen, vaikka totta kai parhaani teen niiden eteen. Tärkeintä minulle on, että edes saan sen lakin. 

9. Haluan nähdä lempibändini ja artistini livenä 
En ole vieläkään ollut minkään lempibändini/artistini keikalla, mikä on kyllä korjattava vielä! Myöskään festareilla en ole vielä käynyt, mutta niillekin on kyllä vielä joskus eksyttävä! Pääsyy, miksi en ole käynyt keikoilla tai festareilla on rahan ja seuran puute. Rahat kun tässä opiskeluvaiheessa ovat kokoajan kortilla, eivätkä aina kaverinikaan innostu/pysty lähtemään mukaan. Yksin taas en todellakaan haluaisi lähteä, sen verran arka olen. 

10. Haluan säilyttää nykyiset ystävyyssuhteeni ennallaan ja ystävystyä mahdollisimman monen uuden ihmisen kanssa 
Elinikäiset ystävyyssuhteet ovat asioita, joita pidän erittäin tärkeinä. Olisi mahtavaa, jos vielä vanhana mummonakin pitäisin yhteyttä nykyisiin ystäviini ja tapaisimme silloinkin mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Haluaisin tietysti myös tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen, koska mitä suurempi ystäväpiiri, sitä mielenkiintoisempaa elämä on! 

Siinä olikin aimo annos unelmia, toivottavasti ne toteutuisivatkin! Löytyykö teiltä samanlaisia unelmia ja mitä itse lisäisitte listalle? 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Midsummer 2015

Hellou kaikki! Nyt on luvassa juhannuspostaus, pahoittelen että postaus tulee vasta tänään, mutta en aiemmin oikein ehtinyt postata, koska vasta eilen illalla kotiuduin poikaystäväni luota juhannuksen vietosta. 

Minä vietin siis juhannukseni ja sitä edeltävät päivät poikaystäväni luona maaseudulla, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että juurikin tämän vuoden juhannus oli kyllä tähänastisen elämäni paras. Juhannusaattona söimme hyvin ja illalla menimme katsomaan kokkoa kylän satamaan. Kokon katsomisen jälkeen olikin sitten vuorossa sipsien napostelua limpparin kanssa ja erä fortunaa koko porukalla eli poikaystäväni, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Illan pidetessä jutut kävivät hullummiksi ja naurun remakka kovemmaksi. Ja ei, kukaan meistä ei ollut humalassa! Tuli siis todistettua jälleen kerran, että ilman alkoholiakin voi olla superhauskaa. 
IMG_0113
Hattarapilviä. Tämä kuva ei ole juhannukselta, vaan pari päivää ennen sitä. Pitkästä aikaa oli kaunis ilta niin monen harmaan ja sateisen illan jälkeen. 
InstagramCapture_709309ad-93ee-46b3-af10-099f46f4d5ed
Ja se juhannuksen ehdoton kohokohta; kokko. Pahoittelut kuvan todella huonosta laadusta, jouduin kuvaamaan kännykälläni, koska totta kai unohdin ottaa kamerani mukaan kokolle. No, ehkä saatte kuitenkin joten kuten selvää tuosta puurosta.  
IMG_0142
Bää! Tuli myös ihasteltua näitä määkiviä ja suloisia eläimiä. 


Kaikin puolin mahtava juhannus ja juhannusviikko takana. Toivottavasti ensi juhannus olisi yhtä mahtava kuin tämä, ellei jopa mahtavempi! Nyt sitten takaisin ehkä hieman tylsempiin kesäloman rutiineihin, mutta onhan kotonakin välillä toki mukavaa olla, varsinkin lomalla! 



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Lazy days

Hei taas kaikki täältä kylmästä ja tuulisesta Pohjois-Karjalasta! Kuten otsikkokin jo kertoo, niin en ole tällä lomalla ehtinyt tehdä mitään kovin erikoista. Olen vain lueskellut jo 2 kuukautta sitten kirjastosta lainattuja kirjoja, tuijotellut elokuvia ja nukkunut pitkään. Sää ei ole ollut koko loman aikana ollenkaan houkutteleva, joten pääosin olen oleillut vain sisällä. Minä niin odotan sitä, kun on oikeasti lämmintä ja aurinkoista, mutta tällä hetkellä se tuntuu aika kaukaiselta haaveelta, koska loman alkamisen jälkeen ei ole ollut yhtäkään päivää, jolloin olisi ollut ihan oikeasti kunnon kesäsää. 
WP_20150604_001
Olen kuitenkin käynyt poikaystäväni kanssa jo kalassa, mutta jouduimme lähtemään tyhjin käsin pois, koska kala ei syönyt, ei niin millään. No, parempi onni ensi kerralla! 

Toisaalta aika koleasta säästä löytyy myös hyvät puolensa: Tykkään pelata poikaystäväni kanssa ulkona sulkapalloa, joten viileän sään ansiosta ei läkähdy kuumuuteen. Toisekseen, jos huono sää ei houkuttele menemään ulos, saattaa saada inspiraation tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä viime lukuvuodelta! Minulle kävi näin ja olen jo hiukan lähempänä avoimien kurssien läpi pääsemistä! Noiden avoimien kurssien lisäksi minun pitäisi jo alkaa ruveta lukemaan yo-kirjoituksiin, koska kirjoitan syksyllä terveystiedon, ruotsin ja englannin. Hieman alkaa jo hirvittämään, koska syksyn kirjoituksiinhan on aikaa enää 3 kuukautta! Mutta no joo, ehkä en stressaa niistä vielä, onhan meillä kuitenkin abikurssit ennen niitä. 

Mutta ankeasta kouluaiheesta mukavampaan asiaan: juhannukseen. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että juhannusaattohan on tämän viikon perjantaina. Itse vietän tätä juhannusta edeltävän viikon ja koko juhannuksen poikaystäväni ja hänen perheensä luona. Suunnitelmissa ei ole paljon muuta kuin käydä katsomassa kokkoa sen kylän keskustassa, jossa poikaystäväni asuu ja herkutella hieman. Rento juhannus siis tulossa. 

Tällaista kuulumisten selostusta tällä kertaa, palaillaan juhannuksen jälkeen, minä lähden pakkailemaan juhannuskamoja kasaan. 

Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on? 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Bloggaaminen

Hei vaan taas kaikki pitkästä aikaa! Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, miksi aloitin pitämään blogia ja mitä se minulle merkitsee. Ajattelin, että nyt on pakko kirjoittaa tästä, koska olenhan kirjoitellut tätä blogia jo sellaiset puolitoista vuotta. 

Aloitin siis blogin pitämisen joulukuun lopussa 2013. Syy, miksi aloitin bloggaamisen oli se, että päiväkirjaan kirjoittaminen ei vain tuntunut riittävältä kirjoitusharrastukselta, halusin jotain näkyvämpää ja jotain, mihin voi liittää helposti kuvia ja muuta aineistoa. No, mikäs sen parempi vaihtoehto kuin blogi! Ja koska harrastan valokuvausta halusin myös valokuvani näkyviin muillekin kuin vain itselleni. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin miettiä blogin nimeä ja aihetta. Nimen keksiminen oli aika hankalaa, mutta loppujen lopuksi päädyin yksinkertaiseen, mutta mielestäni aika osuvaan mietelauseeseen: Enjoy the little things. Usean mielestä todella kliseinen ja kulutettu lause, mutta minun mielestäni todella hyvä elämänohje, koska onnellisuus syntyy mielestäni juurikin pienistä asioista. Blogin nimeksi se kävi mielestäni sen takia hyvin, koska elämän pienistä iloistahan minä tänne useimmiten kirjoittelen. Aihekin oli heti selvä: lifestyle, ehdottomasti. Lifestyle sen takia, koska mitään erikoisempaa harrastusta minulla ei ole ja pelkkä valokuvausblogi ei olisi myöskään toiminut, koska olisin halunnut kuitenkin kirjoitella samalla jotain elämästäni sekä mielipiteistäni ja todennäköisesti valokuvausblogi ei olisi muutenkaan pysynyt aktiivisena, koska välillä en vain keksi kuvausaiheita enkä muutenkaan luokittelisi itseäni kovin lahjakkaaksi valokuvaajaksi, olen pikemminkin sellainen harrastelijavalokuvaaja, jolla on järkkärillä kuvaamisesta vain perustiedot ja taidot (haluaisin kyllä kehittyä sen suhteen). 

Aiheen ja nimen mietittyäni olikin aika rueta rakentamaan blogin ulkoasua. Ja koska olen aivan todella onneton kaikkien css- ja html-koodien kanssa, päätin suosiolla tyytyä bloggerin mallin suunnittelutyökaluun. Aluksi olin luonnollisesti pihalla myös sen kanssa, mutta pikkuhiljaa opettelemalla sain kiinni sen ideasta ja jonkin ajan päästä osasin tehdä myös bannerin blogilleni (uskokaa pois, en aluksi tiennyt edes miten se tehdään). Postaukset olivat aluksi ehkä hieman tylsiä ja turhia, mutta pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua, mitä haluan blogiini kirjoittaa ja aloin panostaa enemmän. 

write collage Blogin kirjoittaminen on minulle todella tärkeä harrastus. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja päiväkirjaakin olen kirjoittanut melkein siitä asti kun kynä vain jotenkuten pysyi kädessäni. Blogin kirjoittaminen eroaa päiväkirjasta siinä, että tänne saa helpommin laitettua kuvia ja siinä, että kuka tahansa voi lukea tätä, kun taas päiväkirjaani varjelen tarkasti muiden katseilta. Voisi tosin luulla, että minua harmittaa kun minun blogillani on vain 10 lukijaa, mutta ei se lukijoiden määrä ole pääasia bloggaamisessa. Myönnän toki joskus miettineeni bloggauksen lopettamista lukijoiden vähyyden vuoksi, mutta eihän siinä olisi järkeä. Miksi lopettaa tärkeä harrastus, vain sen takia ettei satu olemaan kovin suosittu? Teenhän tätä pääosin vain itseni iloksi, vaikka totta kai otan huomioon myös mahdolliset lukijoiden ja anonyyminä lukevien ehdotukset sekä välillä teen myös postauksia, jotka ovat suosittuja muiden blogien keskuudessa. En lopettanut myöskään sen takia, koska vaikka lukijoita on vähän, ovat hekin totta kai tärkeitä ja on mahtavaa, jos he nauttivat blogini lukemisesta. Olisi tavallaan epäreilua lopettaa blogin pitäminen noin heikon syyn takia, kun jotkut ihan oikeasti haluavat lukea tätä blogia. Virallisten lukijoiden lisäksi tätä blogiani seuraavat myös pari muualla asuvaa ystävääni sekä muutama sukulainen, joten tämän blogin kautta hekin saavat tietää hieman kuulumisiani, kun ei kovin usein ehditä näkemään.
On myös varmasti hauskaa lueskella tätä blogia joskus muutaman kymmenen vuoden päästä ja muistella kuvien ja kirjoitusten avulla, mitä sitä on oikein tullut tehtyä elämän varrella. Tai no olettaen tietysti, että tämäkin blogi vielä silloin löytyy jostakin internetin syövereistä, teknologian kehitys kun on niin huimaa, ettei tiedä, että katoaako tämäkin blogi jonnekin menneisyyteen. 

Minun mielestäni bloggauksen kuuluu olla rentouttavaa ja mukavaa. En halua ottaa stressiä siitä, vaikka kieltämättä välillä tulee kyllä stressattua, jos postaustauko venähtää liian pitkäksi. Mutta jos bloggaamisesta stressaa liikaa, niin se alkaa kyllä loppujenlopuksi näkyä postauksien laadussa, ainakin itselläni. 

Tällainen romaani tällä kertaa! Mitä mieltä olette, muut bloggaajat, oletteko suunnilleen samoilla linjoilla kanssani bloggauksen suhteen? 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Loma!

Vihdoin ja viimein minäkin olen lomalla. Tai olenhan minä ollut lomalla jo lauantaista asti, mutta nyt vasta pääsin kirjoittelemaan tänne siitä, koska on ollut kiirettä muuton ja siihen liittyvän huoneen järjestelyn ja siivouksen kanssa. Olen siis nyt saanut tämän kotikodin huoneeni järjesteltyä ja siivottua viihtyisäksi, vielä vain tulisi asetella julisteet seinille ja verhot ikkunoihin, niin se olisi täysin valmis! 
 Paljon mitään muuta en ole ehtinytkään vielä tehdä, muuta kuin käydä saunomassa kesämökillämme lauantai-iltana, joka oli taas kerran aivan ihanaa niin pitkän ajan jälkeen. 

IMG_9961
Poikaystäväni myös yllätti minut viime viikolla tuollaisella todella kauniilla punaisella ruusulla kuukausipäivämme kunniaksi. Tuollainen pieni muistaminen arjen keskellä kyllä piristää aivan uskomattoman paljon! 
IMG_9898
Kaunis kesäilta mökillä, jolloin järvi on aivan tyyni, voiko mikään olla parempaa?
IMG_9911

Minä yksinkertaisesti rakastan kesää. Tiedän, kuulostaa todella kliseiseltä ja kaikkihan kesää rakastavat, mutta totta se vain on. Rakastan sitä, että aamulla auringonvalo alkaa paistaa silmiin ja herättelee minut vähitellen, rakastan sitä, että aamulla ei ole kiire minnekään, rakastan sitä, ettei koulutehtäviä enää kerry jatkuvasti rästiin, rakastan tuoreiden mansikoiden makua ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Rakastan kesässä ihan kaikkea.