sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kuulumisia+helppo pikkuleipäresepti

Tämä koeviikko on varmasti ollut koko lukiohistoriani hankalin motivaation suhteen. Kuten jo aiemmin tällä viikolla tänne kirjoitin, ei sitä motivaatiota ole ollut ollenkaan, eikä se ole vieläkään ilmestynyt, vaikka jäljellä olisi enää vain 2 koetta. Totta kai olen siitä huolimatta parhaani mukaan lukenut kokeisiin, mutta aika paljon vähemmän kuin yleensä. Se kyllä varmasti näkyy kokeiden arvosanoissa..... Ja vaikka matematiikka ei ole koskaan ollut minulle helppo tai mieluinen aine, ahdisti minua silti kokeen teon jälkeen todella vietävästi se, että se meni aika huonosti. Tämä kurssi kun tuntui pitkästä aikaa edes suhteellisen helpolta ja osasin tunnilla tehtävät, mutta kokeessa huomasinkin, että enhän minä osaa mitään! No, ei voi mitään, eikä se niin vakavaa ole, koska en aio tulevaisuudessa suunnata matemaattiselle alalle. 

Vielä olisi äidinkielen ja yhteiskuntaopin kokeet jäljellä. Äidinkielen lukeminen tuntuu todella puuduttavalta ja yhteiskuntaopin kirjaa en ole vielä edes avannut, vaikka koe on jo tiistaina. Tiukkaa tekee lukeminen, mutta koitan motivoida itseäni muistuttamalla, että heti koeviikon loputtua tiistai-iltapäivänä hyppään äitini kanssa junaan ja suuntaamme pitkälle pääsiäislomalle Etelä-Suomeen mummoa, tätiä ja hänen miesystäväänsä sekä toistakin tätiä moikkaamaan. Ja ei, ei täällä Pohjois-Karjalassa pääsiäisloma ala tiistaina, vaan anon omaa lomaa koulusta pariksi päiväksi. 

Mutta koeviikosta paljon mukavampaan aiheeseen: Leivontaan. Leivoin tänään nimittäin serinakakkuja, eli todella hyvän makuisia pikkuleipiä. Ne onnistuivat niin hyvin, että päätin jakaa reseptin tännekin.

IMG_9580
Tarvitset: 
  • 375 grammaa sulatettua voita tai margariinia (itse käytin voita) 
  • 2 kpl kananmunia 
  • 1,5 dl siirappia 
  • 2,5 dl sokeria 
  • 9 dl vehnäjauhoja 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • 2 tl vanilliinisokeria 
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita seuraavaksi kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Sekoita kuivat aineet vaahtoon ja lisää seuraavaksi siirappi ja rasva. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja litistä niitä hiukan haarukalla painaen. Ripottele päälle mantelirouhetta ja paista uunissa 200:ssa asteessa, kunnes ne ovat kullanruskeita. Tällä ohjeella tehden keksejä tulee noin. kolme pellillistä, riippuen tietenkin keksien koosta. 
Niin helppoa, mutta niin hyvää! Suosittelen tätä reseptiä ehdottomasti kaikille, jotka pitävät leipomisesta ja kekseistä. Nämä keksit nimittäin maistuvat todella herkullisilta, vaikka eivät mitään erikoista aineosaa sisälläkään. 

Mutta näihin herkullisiin tunnelmiin jätän teidät tällä kertaa! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja tsempit kaikille, joilla on myös vielä koeviikko!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Takatalvi ja lukumotivaation puute

Vielä viime viikolla nautimme lämpimästä auringonpaisteesta ja keväisestä säästä, mutta sitten tämä klassinen ilmiö nimeltä takatalvi päättikin tulla moikkaamaan. Lunta satoi ainakin täällä päin ihan törkeän paljon ja lämpömittarin lukema laski miinukselle. Höh, itse olen odottanut kevättä ja kesää jo jonkin aikaa, joten tämmöinen takatalvi ottaa kyllä päähän. No, onneksi tänään edes paistoi aurinko, vaikkei lämmintä olekaan. 

IMG_9458
Takatalven lisäksi minua ärsyttää tällä hetkellä myös koeviikko. Tuntuu, ettei lukumotivaatiota ole ollenkaan ja tekisi mieli tehdä vain kaikkea muuta. Minulla on ollut esimerkiksi hirveä hinku siivota nämä pari päivää, sattumoisin juuri nyt koeviikolla, juu-u, mitä tahansa täytyy keksiä, että välttyisi luku-urakalta. Vähäisen lukemisen tulos näkyy kyllä varmasti saksan kokeessa. Jotenkin olin onnistunut sulauttamaan kaksi kielioppiasiaa yhteen ja tulokseksi tuli varmaan todella sekavia lauseita. Ja minä kun luulin tehneeni kokeeni todella hienosti ja kun juttelin ystäväni kanssa, niin karu totuus selvisi ja lähdin muutaman kirosanan saattelemana kotiin. 


IMG_9512
Enkun koe tuntui menevän paremmin, mutta ei voi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Huomenna vuorossa on matikka, joka on siis yksi niistä aineista, joista suoriudun kaikkein heikoiten. Pitäisi jaksaa tehdä tehtäviä ja päntätä päähän kaikki tärkeät laskutavat, mutta kun en jaksa. Mutta kun on pakko. Pääni sisällä käydään tahtojen taistelua tämän asian suhteen. 

Päätin olla tämän viikon kotikotona, niin kokeisiin pänttääminenkin on jotenkin helpompaa, kun ei tarvitse miettiä mitä syö ja tiskata ja hoitaa muita kotitöitä omassa kämpässä. Isä suostui kuskaamaan minua kouluun ja sieltä pois, mikä on minun mielestäni aika kivaa. On muutenkin ihanaa olla välillä kokonainen viikko oman perheen kanssa. 

IMG_9538
Näyttääkö kenenkään muun mielestä noissa oksissa olevan pieniä hattaroita tai vaahtokarkkeja? Minun mielestäni ne ovat aika vekkulin näköisiä, joten päätin ottaa niistä kuvan. 


Lukumotivaation puutteen lisäksi minua alkoi nyt myös nukuttaa vietävästi, joten pitäkää peukkuja, että saisin huomisen matikan kokeen edes läpi, luulen nimittäin, että lukeminen jää vähemmälle, jos en jostakin saa jotain piristyspiikkiä. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kirjoittaminen

En ole kirjoitellutkaan tänne blogin puolelle ollenkaan siitä, mitä kirjoittaminen minulle merkitsee. Kirjoittaminen on aika olennainen osa elämääni, vaikka sitä ei ehkä tästä blogista huomaakaan. 

writing
Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä asti kun opin kirjoittamaan. Sitä ennen äitini kirjoitti päiväkirjaani minun sanellessa mitä sinne kirjoittaa. Päiväkirjan pitämisessä on ollut välillä taukoja, mutta viimeisinä viitenä vuotena olen kirjoitellut päiväkirjaani aktiivisesti kaikesta elämääni ja tunteisiini liittyvistä asioista sensuroimatta sanaakaan. Täysiä päiväkirjoja onkin kertynyt jo yli 10. Kirjoitan siis ihan käsin, koska se vain jotenkin tuntuu paljon luontevammalta kuin näpytellä sitä läppärille. Käsin kirjoittaessa tekstiin jää se oma kädenjälki, joka luo päiväkirjaan lisää persoonallisuutta. 

Päiväkirjan pitäminen on minulle terapiaa. Jos minua ahdistaa, ärsyttää tai olen surullinen, ensimmäinen apu löytyy päiväkirjasta. Kun saan purettua kaikki tunteeni ja ongelmani ensin paperille, niitä on paljon helpompaa käsitellä. Mutta en kirjoita päiväkirjaa vain silloin kun  koen negatiivisia tunteita, vaan ollessani onnellinen hehkutan sitä myös päiväkirjaan. Välillä myös kirjoittelen sinne ilman mitään erityistä syytä, ihan vain siksi että saisin lukea joskus vanhempana siitä, mitä minä oikein missäkin iässä tein tai ajattelin. Päiväkirjaan kirjoitteleminen on siis minulle arkipäiväistä ja rentouttavaa puuhaa. En kuitenkaan nykyään kirjoita joka päivä, vaikka joskus niin tein, vaan kirjoitan silloin kun vain siltä tuntuu. 

Jokunen vuosi taaksepäin kirjoitin päiväkirjaan kirjoituksen ohella myös novelleja. Novellien teemana oli aina rakkaus ja näin jälkeenpäin kun muistelen teoksiani, niin ovathan ne ihan hirveitä. Mutta vaikka ne ovatkin ihan hirveitä, niin ne ovat kuitenkin syntyneet jostakin ideasta ja inspiraatiosta. Nykyään ideat ja inspiraatio novellien kirjoittamiseen ovat tyystin kadonneet ja se harmittaa minua aika paljon. Haluaisin kirjoitella erilaisia tarinoita edelleen ja ehkäpä julkaistakin niitä jossakin, mutta ongelmani on se, ettei ideoita ole. Olen yrittänyt miettiä kaikenlaisia tarinoita, mutta aina ne ovat päätyneet liian kliseiseen tai jo toteutettuun tarinaan. Mielikuvitukseni on kaventunut todella paljon viime vuosien aikana ja se ahdistaa minua. Kuusi vuotta sitten idea uuteen novelliin saattoi tulla hetkessä ja pystyin pukemaan sen sanoiksi melkein yhtä nopeasti, mutta kun nyt yritän, niin siitä ei vain tule mitään. Aika iso syy löytyy varmaankin opiskelusta. Aikaa ei vain yksinkertaisesti ole siihen, että saisi luotua tarinoita tai sitten on, mutta sen viettää tehden jotakin muuta.

Pienempänä minulle oli melkein itsestäänselvää, että minusta tulee joko toimittaja tai kirjailija. Nykyään suunnitelmana on suunnata joko psykologiksi tai sosiaalityöntekijäksi, mutta samaan aikaan työkseen kirjoittaminenkin kiehtoo edelleen. Yksi unelmani olisi kirjoittaa vielä joskus kirja, mutta minua pelottaa, etten enää koskaan saa aikaiseksi kunnollista, julkaisukelpoista ja kiinnostavaa tarinaa. Onneksi romaanin julkaisemisessa ei ole ikärajaa, joten onhan minulla vielä aikaa. Toimittajana toimiminenkin olisi varmasti mielenkiintoista, jos siinä pääsisi etenemään jostakin pienestä lehdestä vähän isompaan lehteen tai muuhun mediaan. Olen aina rakastanut mielipiteideni kirjoittamista, joten toimittajan työssä voisin tehdä sitäkin. Mutta saa nähdä, tuleeko minusta tulevaisuudessa minkäänlaista kirjoittajaa. Bloggauksessa ainakin pyrin kehittymään niin paljon kuin vain mahdollista.

Huhhuh, tulipas kirjoitettua pitkästi. Mutta onko kenelläkään teistä samanlaisia tuntemuksia kirjoituksen suhteen kuin minulla? Ja jos teillä olisi jakaa neuvoja miten saada inspiraatiota ja ideoita omien tarinoiden kirjoittamiseen, niin vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Aikuinenko?

18veeIMG_9397IMG_9401IMG_9422
Täytin maanantaina sen paljon odotetun ja jännitetyn ikävuoden eli tietenkin 18! Vietin 18-vuotisjuhliani todella pienesti, olihan synttäripäiväni kuitenkin maanantai, ei silloin kovin paljon voinut juhlia, koska seuraavana päivänä oli kuitenkin koulua. Sen verran kuitenkin juhlistin täysi-ikäistymistä, että join kakkukahvit kirsikkaviinin kera perheeni kanssa ja eilen kahvittelin ja vietin leffailtaa samalla paikkakunnalla kanssani asuvien ystävieni kanssa, kauempana asuvien kanssa täytyy varmaan sopia joku viikonloppu, jolloin juhlistaisimme sitä heidän kanssaan, kunhan nyt ensin saisi koeviikonkin pois alta. 

No miltä tuntuu olla 18-vuotias? Omasta mielestäni aika mahtavalta. Ei, ei vain sen takia, että saan mennä baariin, ostaa alkoholia ja tupakkaa, vaan ihan sen takia, että kaikissa muissakin asioissa itsellä on päätösvalta ja vastuu. Saan äänestää, matkustaa ja päättää raha-asioistani itse. Ai niin ja sitten kun saan ajokortin, niin saan myös ajaa vaikka maailman tappiin, jos vain huvittaa (no joo, jos mulla on lainassa porukoiden auto, niin sitten heidän mielipiteensä asiaan vaikuttaa). Mutta niin, täysi-ikäistyminen on mahtavaa, vaikka en tunnekaan itseäni vielä aikuiseksi. Nauran typerille vitseille, syön välillä lapsellisen yksinkertaisia aterioita ja kiukuttelen kuin pahainen uhmaikäinen. Ja vanhemmilleni ja sukulaisille olen aina pikkutyttö. Mutta noista asioista huolimatta olen papereiden mukaan aikuinen ja otan vastuun itsestäni joka asiassa. Kuulostaa pelottavalta, eikö? Njäh sanon minä! Vaikka olenkin ollut 18 vasta muutaman päivän, niin ei tämä kovin haastavaa tai ahdistavaa ole ollut, enkä usko, että tulee olemankaan. Vastuuta on, kyllä, mutta onhan ennen 18 ikävuottakin vastuuta aika monessakin asiassa. Minä sanoisin siis, ettei  18 täyttämistä tarvitse pelätä, olen varma, että se on suurimmalle osalle kuitenkin mahtavaa aikaa. Tai no suurin osa odottaa sitä innolla, mutta esimerkiksi omassa kaveripiirissäni on pari ihmistä, jotka panikoivat täysi-ikäiseksi tulemista. 

Siinä oli muutama ajatus täysi-ikäisyydestä, mitä mieltä te olette? Onko täysi-ikäiseksi tuleminen ihanaa vai kamalaa? 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

The Liebster Award

Hei taas, tällä kertaa olisi siis haasteen aika, joka on siis The Liebster Award, joka luo näkyvyyttä alle 1000:n lukijan blogeille. Haasteessa vastataan 11 kysymykseen, jotka siis edellinen haastaja on keksinyt ja sen jälkeen keksitään itse seuraavat kysymykset ja haastetaan 11 bloggaajaa. Minut haastoi erittäin mukavan blogin omistava Tuula Mjaukasta-blogista. Mutta nyt kysymysten pariin! 

1. Mikä on mielestäsi paras ikä? 
- Nyt taisi tulla sellainen kysymys, johon en osaa kunnolla vastata. Minun mielestäni mikä tahansa ikä voi olla paras ikä, koska jokaiseen ikään liittyy ne hyvät ja huonot puolet. Tietysti olisi helppoa sanoa, että se 20-25 olisi paras ikä, mutta luulen, että paras ikä voi olla yhtä hyvin myös joku 40 tai 50. Who knows. 

2. Kuinka monta väriä on hiuksissasi ollut? Mitä värejä? 
- On tainnut olla vain kolme, joista kaksi raitoina. Oranssia/punertavaa (raitoina), tumman ruskea ja tummempi ruskea (siitä tuli kyllä ihan musta), jossa oli punaisia raitoja.  

3. Oletko enemmän kissa- vai koiraihmisiä?
- Koiraihminen. Pidän kyllä kissoistakin, mutta olen aina pitänyt jokseenkin enemmän koirista, ehkä sen takia että minun kotonani on ihan lapsuudestani asti ollut koiria, mutta ei yhtäkään kissaa. 

4. Mitä teet, kun sinua suututtaa?
- Jos paikalla on joku ihminen, vaahtoan hänelle suuttumustani, mutta jos olen yksin kirjoitan päiväkirjaani hirmuisen valitusvirren ja kuuntelen musiikkia. 

5. Koskettavin elokuva, minkä olet nähnyt? 
- No niitä on monia! No, sanon muutaman, jotka ensimmäisenä tulevat mieleeni. Ainakin Elefanttimies, Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2, Tähtiin kirjoitettu virhe, Titanic, Pahatar, Saksikäsi Edward ja moonia muita! 

6. Uskotko horoskooppeihin? 
- En kovin paljoa, mutta joskus horoskoopit ihan oikeasti osuvat aika nappiin luonteenpiirteiden kohdalla, ainakin omalla kohdallani, mutta en usko niiden voivan ennustaa mitä kunkin merkin elämässä tapahtuu. Horoskoopit ovat minulle sellaista viihdyttävää lukemista ja joskus ne osuvat nappiin, joskus taas eivät. 

7. Onko sinulla erityistaito? Mikä? 
- Pelkäänpä, että ei ole. Nyt kun mietin asiaa, niin en ainakaan itse keksi asiaa, jossa olisin mitenkään erityisen hyvä. 

8. Menetkö enemmän tunne- vai järkipohjalla? 
- Hmmm, vaikea kysymys tämäkin....Ehkä kuitenkin enemmän tunnepohjalla? Tunnepohjalla menemisen huomaa ainakin siinä, kun hermostun ja suutun jollekin, niin en ajattele ensin mitä sanon, vaan vasta sen jälkeen. Joskus myös teen päätöksiä ihan vain sen mukaan, miltä itsestä tuntuu sillä hetkellä, en sen mukaan miten se olisi järkevää. 

9. Missä maissa olet käynyt? 
- Vain Ruotsissa ja Virossa. Kova hinku olisi kyllä nähdä enemmänkin maailmaa! 

10. Mitkä ovat mielestäsi bloggaamisen huonot puolet? 
- Ehkäpä se, että aina ei vain keksi postausaiheita ja myös se, että koska blogi olisi hyvä pitää aktiivisena, niin se voi tuottaa hieman stressiä. Saattaa myös tulla tietynlainen riittämättömyyden tunne, jos vertaa omaa blogiaan jatkuvasti muiden blogeihin ja lukijamääriin. 

11. Kuinka usein lakkaat kyntesi? 
- No, viime lakkaamiskerrasta alkaa olla jo niin pitkä aika, että en edes muista! Eli todella todella harvoin. 

Siinäpä ne olivat, kiitokset vielä Tuulalle kysymyksistä, joihin oli mielestäni todella mukavaa vastata! :) 

Kysymykset haastetuille: 

1. Mikä on paras lukemasi kirja? 
2. Jos jäisit elämään viimeksi katsomasi elokuvan tai sarjan maailmaan, niin missä eläisit? 
3. Mikä on unelma-ammattisi? 
4. Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi? 
5. Mikä sai sinut viimeksi itkemään? 
6. Jos saisit juuri nyt 50 000 euroa, mitä tekisit? 
7. Oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä? 
8. Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi? 
9. Tykkäätkö shoppailla kirppareilla? 
10. Ketä julkisuuden henkilöä/ henkilöitä arvostat eniten? 
11.  Mikä on noloin tilanne, johon olet joutunut, jonka kuitenkin kehtaat blogissa kertoa? 



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Hiihtoloma

Hei vain taas kaikille täältä loskaisesta Pohjois-Karjalasta. Hiihtoloma tuntui menevän aivan liian pian, vaikka en mitään kovin erityistä tehnytkään. No, sama tunne tulee joka loman kanssa, oli se pitkä tai lyhyt, niin aina se menee liian nopeasti. Mutta joka tapauksessa, muistatte varmaan ennen hiihtolomaa tekemäni postauksen, jossa julkaisin To do-listan hiihtolomalle. Nyt aion kertoa, että mitkä listan asioista toteutuivat ja mitkä eivät. 

hiihtolomaaa
Ensimmäinen asia mitä tein lomalla oli tosiaan leipominen. Leivoin mokkapaloja ystäväni pienimuotoisiin tupareihin, jotka pidettiin heti viikon alussa maanantaina. Tuli minulla myös siivottua, jopa kahdessa paikassa, koska kävin mummoni luona siivoamassa ja siivosin myös täällä kotonakotona. Kesätyöhakemuksia ei kyllä tullut laitettua kuin yksi, enkä CV:täkään saanut aikaiseksi tehdä, mutta onneksi vielä kerkeää. Tänään olisi kyllä tarkoitus laittaa kuitenkin ainakin yksi hakemus vielä menemään. Kellopeliappelsiinia tuli kyllä jonkin verran luettua, mutta en saanut luettua sitä lähellekään loppua. Kirjallisuusesseen tekeminen siitä siis jää vielä myöhemmälle ja äidinkielen viides kurssi koreilee avoimena vielä jonkin aikaa. Loput noista listan asioista jäi siis tekemättä pääosin kiinnostuksen puutteen vuoksi, mutta blogieni päivitys lomalla ei olisi edes onnistunut, koska tämä tietokoneeni oli huollossa. Tietokoneeni saatiin siis onneksi vielä kuntoon ja suurin osa tiedostoistanikin saatiin pelastettua, jes! 

Tämän päivän olen kuluttanut suurimmaksi osaksi vain netissä selaillen inspiroivia kuvia Weheartitissä ja uppoutunut Tumblrin maailmaan. Tänään pitäisi saada aikaiseksi vielä tehdä se työhakemus ja hoitaa ehkä paria koulujuttua, joilla tosin ei ole mikään hirveä kiire. Tai sitten vain jatkan lusmuilua..... No, teinpä mitä tahansa, karu fakta on se, että huomenna on palattava takaisin koulunpenkille ja opiskeltava ahkerasti nämä kaksi viikkoa ennen koeviikkoa, joka on minulla aika täyteen buukattu. 

Mutta adios taas vähäksi aikaa, seuraava postaus onkin The Mein Liebster Award-niminen haastepostaus, jonka yritän toteuttaa mahdollisimman pian.