lauantai 7. tammikuuta 2017

Eutanasia- murha vai ihmisoikeus?

Nyt kirjoitan tämän vuoden ihka ensimmäisen mielipidepostauksen! Valitsin aiheeksi tällä hetkellä aika tapetilla olevan aiheen, eutanasian. Eutanasiasta onkin ollut jo muutaman viikon ajan mediassa aika paljon juttua, lähinnä sen takia, että kansalaisaloite eutanasian hyväksymiseksi on päässyt eduskunnan käsittelyyn. Mutta mitä mieltä minä olen eutanasiasta? 
AH5A0338

Eutanasiassa on siis kyse siitä, että parantumattomasti sairas henkilö avustetaan lääkärin/lääkärien toimesta kuolemaan lääkkeillä. Tietenkin sairaan henkilön itse niin halutessa, päätös ei ole kenenkään toisen. Henkilön tahto on myös oltava aivan varmasti selvillä ja tämän takia henkilön halutessa eutanasian, siihen on oltava myös todistajat ja hänen on toistuvasti täytynyt osoittaa haluavansa armokuoleman. 

Itse olen sitä mieltä, että eutanasia tulisi laillistaa Suomessakin. Mielestäni on todella väärin, että ihminen, jolla ei ole mahdollisuutta parantua joutuu kitumaan tuskissaan sietämättömän pitkään. Varmasti silloin ajattelee, että mitä ihmettä on elämässään tehnyt väärin, kun niin paljon joutuu kärsimään. Kipulääkityskään kun ei kovimmissa kivuissa auta. Monet vastustavat eutanasiaa väittäen sen olevan murha. Murhassa kuitenkin on kyse ihmisen hengen riistämisestä vasten hänen tahtoaan ja uhri ei yleensä ole parantumattomasti sairas henkilö, vaan ihan tervekin henkilö voi joutua murhan uhriksi. Mielestäni on jokseenkin pöyristyttävää, että korkeassa asemassa olevat poliitikotkin (muunmuassa ulkoministerimme Timo Soini) ovat sortuneet nimittämään eutanasiaa murhaksi. Mietin vain, muuttuisikohan heidän asenteensa, jos a) he itse olisivat joskus tilanteessa, jossa he ovat kovissa kivuissa ja parannuskeinoa ei ole tai b) jos heidän läheisensä, esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa olisivat siinä tilanteessa? Tuollaista tilannetta ei tietenkään voi kenellekään toivoa, mutta muiden asemaan asettumista kyllä. Ei varmaan olisi pahitteeksi, jos he vaikkapa kävisivät esimerkiksi syöpäosastolla katsomassa parantumattomien potilaiden arkea. Kuinka he kiemurtelevat tuskasta ja odottavat kuolemaa. Aika huolestuttavaa mielestäni on, jos yhtään myötätuntoa heille ei heru. Aika törkeää on myös leimata lääkärit, jotka eutanasian voisivat suorittaa, murhaajiksi. He ovat kuitenkin tehneet parhaansa potilaan parantamiseksi, mutta ihmeisiin hekään eivät pysty. Sen sijaan arvokkaan kuoleman he pystyisivät potilaalle vielä antamaan. 
AH5A0350
Niin kuin Soininkin tapauksessa, joskus vakaumuksen eutanasiaan on määrittänyt uskonto. Okei, on ihan ok jos et itse halua eutanasiaa sinulle tehtäväksi tai jos et itse vakaumuksesi takia halua sitä potilaalle suorittaa. Mutta mielestäni kuitenkin on otettava huomioon myös ne, joilla ei uskonto tai mikään muukaan arvo kiellä eutanasiaa. Tuskin monikaan haluaa kuolla tuskissaan huutaen. Eli mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta, mutta kuitenkin niin että jokaisesssa sairaalassa on mahdollisuus eutanasiaan, koska eihän eutanasia muutoin toteudu. Ja mitä tuohon uskontoon ja lakiin tulee, niin mielestäni uskontoa ja lakia ei tule sekoittaa toisiinsa.

Mielestäni on myös kohtuullista, että ihmisellä olisi itsellään oikeus päättää milloin tältä pallolta lähtee, omaa tulemista maailmaan kun ei ole saanut päättää. Kuitenkin niin, että eutanasia suoritettaisiin vain sellaisille, jotka ovat parantumattomasti sairaita, kovissa kivuissa ja kykenemättömiä kuolemaan omin avuin. Eutanasiasta ei saa myöskään tulla yhteiskunnan keinoa päästä eroon sairaista kansalaisista taloudellisin perustein. Eutanasioita tulisi siis valvoa tarkasti ja potilaan oma tahto olla ehdottoman varma. Tajuttomien potilaiden kohdalla tilanne on todella hankala, koska he eivät voi omaa tahtoaan ilmaista. Vaikka potilas olisi ollut kuinka kauan tajuton, ei eutanasiaa periaatteessa voida tehdä, koska potilaan omaa tahtoa ei tiedetä. Kysymykseksi nouseekin, onko tällöin omaisilla sanavalta? Sekin toisaalta kuulostaa hurjalta, koska silloin ihmisen elämä onkin yht'äkkiä omaisten käsissä, ei oman itsen. Tuollaiseen tilanteeseen on miltei mahdotonta löytää ratkaisua, joten ehkä varmempaa on jättää silloin eutanasia tekemättä. 

Useita eutanasian vastustajia mietityttää varmastikin väärinkäytökset, jos eutanasia sallitaan, mutta niin mietityttää minuakin, siitä ei pääse mihinkään. Luulen kuitenkin, että jos eutanasia laillistetaan, niin se suoritetaan aina valvotuissa olosuhteissa siten, ettei väärinkäytöksiä pääse tapahtumaan. Tai näin ainakin ehdottomasti pitäisi olla. 

Mitä mieltä te olette eutanasiasta, hyvä vai huono juttu? Rohkeasti vaan kommenttiboksiin omaa mielipidettä tulemaan! 

2 kommenttia:

  1. Oon samaa mieltä sun kanssa eutanasiasta! Ehdottomasti lailliseksi, ei se edes oo mun silmissä elämistä enää, kun ei voi tehdä muuta kuin kiljua kipujaan. Mun mielestä myös neliraajahalvaantuneille pitäisi sallia oikeus eutanasiaan (nyt en äkkisältään muista ainakaan, että koskisi myös niitä? liittyy ainakin tohon "kykenemättömiä kuolemaan omin avuin" -kohtaan), koska ei sekään mun mielestä ole elämistä. Oon miettinyt, että eutanasiaa varten voitaisiin kehittää elinluovutuskorttia vastaava eutanasiakortti, joka kelpaisi, vaikka potilas ei pystyisikään toimimaan kunnolla ja sallia eutanasiaansa juuri siinä hetkessä.

    Oon sitä mieltä, ettei läheisillä saisi olla suurta sananvaltaa just esimerkiksi tajuttomiin potilaisiin. Kyse ei kuitenkaan ole niiden elämästä. Mielipiteen saa ilmaista, etenkin jos itse tietää, miten potilas olisi toivonut tilanteessa toimittavan, mutta mun mielestä pitäisi ajatella sitä potilasta ja elämää, joka sillä on vastassa. Oisin ite ainakin aivan äärettömän vihainen, jos oisin neliraajahalvaantunut ja muut olis päättäneet, että mut herätetään. Koska kuten aiemmin sanoin, se ei mun mielestä ole enää elämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hyviä pointteja ja samaa mieltä oon sun kanssa kaikista noista! Just tuo eutanasiakortti ois aika hyvä idea juurikin noihin tilanteisiin, jossa mielipidettä potilaalta ei muutoin saada tietoon.

      Poista