Ostoksia

Eilen kävin vanhempieni kanssa Jyväskylässä shoppailemassa ja sieltähän mukaani tarttui muutama hyvä vaatekappale talvea ajatellen. Shoppailureissunihan meinasi jäädä parin pankkikorttisekoilun takia hyvin lyhyeksi, mutta loppujen lopuksi nekin selvisivät. Ensimmäiseksi ostaessani talvitakkiani unohdin, että pankkikorttini tunnusluku on muuttunut vähän aikaa sitten ja näpyttelin koneeseen vanhaa tunnuslukua ja ihmettelin, miksei toimi. Äitini pelasti minut maksamalla takkini ja kuinka ollakaan, astuessani ulos kaupasta uusi tunnuslukuni tupsahti mieleeni. No, ajattelin sitten mennä nostamaan käteistä automaatilta, niin ei ainakaan jatkossa tulisi sekoilua kortin kanssa, mutta automaatti ei hyväksynytkään korttiani, vaikka kuinka monta kertaa yritin. Siinä vaiheessa meinasi jo mennä hermot ja ihmettelin mikä ihme kortissa nyt on vikana. Päätimme kuitenkin mennä vielä  toiselle automaatille kokeilemaan ja kappas onnekseni se toimi ja sain kuin sainkin nostettua rahaa. Sillä aikaa kun vanhempani menivät isoveljeni luo, minä jatkoin shoppailukierrostani. Tässäpä shoppausreissun löydöt:

Tämä talvitakki kiinnitti huomioni heti sen piristävän punaisen värin ja hyvän mallin takia. Ja ennen kaikkea se on myös lämmin, joka on tietystikin se pääasia kun Suomessa ollaan. Hintaa tällä oli vain 59,95 eli todella edullinen kun ajattelee, että monet takit maksavat yli sata euroa. 

Tämä mukavan pehmoinen flanellipaita lämmittää mukavasti koulussa ja kotona. Väljän istuvuuden ansiosta paita on myös ihanan rento ja mukava päällä. Hauska yksityiskohta on myös huppu. 

Oliivinvihreä on yksi suosikkiväreistäni, joten olihan se pakko ostaa myös sen värinen villapaita. 

Vaikka minulta pipoja,lapasia ja kaulaliinoja löytyykin, en voinut vastustaa kiusausta ostaa vielä yksiä! Tuo väri vain houkutteli minua niin kovasti, etten voinut jättää niitä kauppaan. 

Kosmetiikkaakin oli tietysti ostettava, sen kerran kun isompaan markettiin eksyi. Minä ja äitini olemme ihan hulluna noihin Freemanin kasvokuorintoihin ja naamioihin. Ne ovat niin ihanan hedelmällisiä ja raikkaita ja samalla tuntuvat ihanilta iholla. Kaiken hyvän lisäksi ne ovat myös eläinkokeettomia. Lumenea en ole aiemmin kovin paljoa käyttänyt, mutta nyt arvelin kokeilla tuota puhdistusgeeliä, koska ainakin tuoteseloste väitti, että se ehkäisisi finnejä ja epäpuhtauksia tehokkaasti, saapa nähdä toimiiko. 

Minun syyslomani siis loppui tänään ja huomenna on jo mentävä kouluun. Motivaatio ei todellakaan hivo taivaissa, tahtoisin vain jatkaa lomaa, mutta ei voi. No, joululomaa odotellessa! 

Syyslomailua

Hei vaan jälleen! Syysloma on taas kerran mennyt ihan älyttömän nopeasti. Nyt on jo perjantai ja minusta tuntuu, että olisin vasta viettänyt lomaa viikon sijasta yhden viikonlopun! No, mukavaa on silti ollut. Sunnuntaina vietin iltaa kahden hyvän ystäväni kanssa kämpilläni ja kuuntelimme nostalgisia vanhoja kappaleita. Maanantaina tuli vielä kaksi hyvää ystävää lisää ja silloin pidimme porukalla oikein kunnolla hauskaa. Tiistaina menin yhden näistä ystäväni luo ja halimme pieniä koiranpentuja ja pidimme leffaillan. Keskiviikkona palasin kotikotiin ja tätini tuli silloin käymään kahdeksi yöksi. Eilen leivoimme niitä karjalanpiirakoita, vaikka alkuperäinen suunnitelma olisi ollut leipoa niitä viime viikonloppuna. Ihan hyvin ne onnistuivat, vaikka eihän se rypytys aivan niin hyvin onnistunut kuin tädilläni. 

Ennen uuniin laittoa....                                                                                                                              
Ja sen jälkeen. Vaikkeivät nuo kovin esteettisen näköisiä olekaan, olivat ne siitä huolimatta aivan mahtavan makuisia! Tädin reseptillä ei näköjään voi epäonnistua.

Kuvailin tänään myös hieman meidän perheen kahta pientä karvaturria. Ne olivat riehakkaalla päällä, kuten kuvista näkyy: 

Rambo ravisteli päätään juuri sillä hetkellä, kun otin kuvan, joten tuloksena on hauva, joka näyttää siltä kuin olisi lähdössä lentoon. Korviensa avulla.

Roku näkymästi komentaa Ramboa jälleen jostakin. Ja Rambo alentuu ja kuuntelee kiltisti mitä asiaa kaverillaan on. 

Ja lopulta ruvettiin leikkimään. Huomatkaa Rokun paholaiskoira ilme! Enpä tiennytkään, että noin suloinen koira voi irvistää noin rumasti..... 

Leikin jälkeen oltiin sitten niin nätisti että.



Ja lopuksi Roku tahtoi poseerata.

Kuulumisia

Ja taas jälleen kerran postailu on jäänyt vähemmälle koeviikon takia. Mutta nyt koeviikko on kaikeksi onneksi ohi! Kaikki kurssit menivät läpi ja suurimmasta osasta sain vielä ihan hyvän numeronkin, eli olen tyytyväinen. :) Tässäpä siis numeroni: 

Psykologia: 9+ 

Yhteiskuntaoppi: 8 

Saksa: 8 

Terveystieto: 9- 

Biologia: 6 

Matematiikka: 5 

Ruotsi: 8- 

Vaikka biologia ja matikka vähän penkin alle menivätkin, en ole itseasiassa pettynyt. Matemaattiset aineet eivät ole koskaan luonnistuneet minulta ja tavoitteena oli alunperinkin vain päästä läpi ja pääsin, joten ei hätää. 

 Tämä viime viikolla alkanut jakso onkin jo paljon rennompi. Minulla on tässä jaksossa äidinkieltä, kuvankäsittelyä, englantia, kuvaamataitoa, maantiedettä, historiaa ja liikuntaa. Vain parina päivänä koulu kestää 8-15.30 asti, mikä on todella ihanaa, koska viime jaksossa noin pitkiä päiviä oli melkein joka päivä! 

Mutta nyt seuraavan viikon aikana minun ei tarvitse ajatella koulua ollenkaan. Minulla nimittäin alkoi syysloma tänään. Tänään en tosin ollut koulussa, koska minulla on korvakäytävän tulehdus, joka on sitten tuottanut aikamoista kipua korvaan, enkä olisi luultavasti jaksanut olla koulussa sen kivun kanssa. Tänään kuitenkin herätessäni huomasin, ettei se enää niin kipeä olekaan, mitä se oli eilen illalla, eli eilen laitetut korvatipat ovat näköjään alkaneet vaikuttaa. Tänään olen sitten siivonnut täällä porukoiden luona, dataillut ja tehnyt superhyvää salaattia.

Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu varmaankin karjalanpiirakoiden leipomista tätini ja mummoni kanssa, jotka tulevat käymään. Tätini haluaa siis opettaa minulle oikeaoppisen karjalanpiirakan tekemisen. Kun hän yritti minun ollessani pieni sitä minulle opettaa, ei siitä tullut mitään, koska olin itsepäinen lapsi ja väitin osaavani jo. Todellisuudessahan en osannut sinne päinkään, taittelin vain kuoria riisipuuron päälle rypyttämättä niitä ollenkaan. Saapa nähdä, miten niiden teko onnistuu tänä viikonloppuna. 

Sunnuntaina palaan sitten kämpälleni ja kaksi hyvää ystävääni tulevat yöksi. Maanantaina porukka vain lisääntyy, kun vielä toiset kaksi ystävää liittyvät seuraamme ja pidämme yhdessä hauskaa. Tiistaina olisi suunnitelmana mennä yhden näistä ystävän luo ja jälleen helliä samoja pieniä koiranpentuja, joista jo aiemmin mainitsin. Ne ovat nyt tosin jo kasvaneet isommiksi ja aukaisseet silmänsä, aww! Loppuloma menee porukoiden luona omia koiria lenkkeilyttäen ja ensi viikon lauantaina saatan käydä vanhempieni kanssa Jyväskylässä isoveljeni luona ja shoppailemassa. Näillä näkymin siis ihan mukava loma on edessä.

Hyvää viikonloppua ja hyvää lomaa kaikille, joilla se on jo alkanut!

Syksyisiä tunnelmia

Viikonloppuna kävin jälleen mökkeilemässä kahden tädin, mummon ja vanhempien kanssa. Pidensin viikonloppua hiukan anomalla perjantain vapaaksi ja suuntasin vanhempieni ja tädin kanssa mökille. Ensiksi menimme siis perheeni omistamalle mökille yhdeksi yöksi ja toisen yön olin "sukumökillä" tädin, toisen tädin sekä mummoni kanssa. Oli jälleen kerran aivan ihanaa, syksy on herättänyt luonnon eloon vähän niin kuin keväälläkin. Keräsimme puolukoita, mutta minä valokuvasin tapani mukaan aika paljon, ainakin perjantaina, koska silloin puolukoiden kerääminen ei oikein innostanut. 

Mahtavan viikonlopun jälkeen olikin paluu todellisuuteen ja edessä koeviikko. Tänään oli jo yhteiskuntaopin (vai tiedon?!) koe, joka kaikeksi onneksi oli kuitenkin ihan helppo. Vielä 6 koetta jäljellä.....Jotten aivan hajoaisi kokeiden määrään, on minulla onneksi sentään vähän suklaata, se kun auttaa kaikkeen. 

Tämä viikko on sujunut aika pitkälti samalla lailla kuin muutkin, paria juttua lukuun ottamatta. Koulussa on tällä hetkellä aika kiireistä, koeviikko lähestyy ja tietyt tehtävät tulee olla kurssin loppuun mennessä valmiita, eli stressiä riittää. Koeviikolla minulla onkin sitten vaivaiset 7 koetta eli joka päivä on koe, toivottavasti selviäisin edes kohtuullisilla numeroilla....

Ne kaksi juttua, jotka tekivät tästä viikosta erilaisen kuin muut olivat koskenlasku Ruunaalla liikuntaryhmän kanssa ja viikonlopun vietto ystävien kanssa, joita ei enää niin kovin usein näe, koska he asuvat eri paikkakunnilla. Koskenlasku oli aivan mahtavaa, varsinkin kun maisemat olivat niin kauniit. Koskissa ei tosin ollut kovin paljon vettä, mutta kuitenkin sen verran, että kivaa oli. Suurin osa liikuntaryhmämme tytöistä uskaltautui uimaan Akan virtaan, mutta minä en siihen uskaltanut mennä. Jääkylmä vesi ja voimakas virta eivät oikein saaneet minua innostumaan.
Lauantaina menin erään ystäväni luo katsomaan vastasyntyneitä koiranpentuja ja viettämään viikonloppua tyttöporukalla+ yhden kaveripojan kanssa, Oli taas kerran aivan täydellinen jälleennäkeminen.

Ja huomenna pitäisi palata reippaana kouluun......Ei huvittaisi ollenkaan, mutta pakko. Tänään on vielä kirjoitettava oma osuus psykologian tutkimukseen, joka on siis ryhmätyö.

Sekalaista höpinää kuulumisista

Kuukauden ensimmäinen blogipostaus. Syyskuu on lähtenyt käyntiin ihan normaaleissa merkeissä, koulussa opiskellen  ja syksyn viileyttä hengitellen. Viime aikoina on ollut jotenkin koko ajan sellainen "jouluolo." On tuntunut joulumaiselta ja on tehnyt mieli alkaa tunnelmoida kynttilöillä, glögillä, pipareilla ja joulutortuilla vähän ennenaikaisesti. Joulumaista oloa edesauttaa se, että jo nyt me lukion toisella luokalla olevat opiskelijat suunnittelemme yhdessä puurojuhlaa, joka on siis lukion kakkosten ja kolmosten yhteinen juhla, jossa tehdään sketsejä opettajista ja kolmosista.



Eräs biologian tunti oli, kuten kuvasta näkyy, hyvin raskas. Opettaja oli siis kait jossakin koulutuksessa ja me olimme itsenäisesti koko tunnin. Siispä minä ja ystäväni päätimme käyttää tilaisuuden hyväksemme ja vain lusmuilla koko tunnin! Voi ei, minkälaisia lukiolaisia me oikein olemme?



#Kutsumua haasteeseen tuli myös osallistuttua instagramissa. Koulukiusaaminen kun sattuu olemaan niin vakava asia, joka satuttaa syvältä. Minua ei ole koulukiusattu erityisemmin koskaan, mutta yksittäisiä nimittelyjä olen itsekin saanut kuulla.

Tämä viikonloppu tuli sitten taas vietettyä porukoideni ja luona ja en paljoa muuta ole ehtinyt tehdä kuin siivota. Eilen iski jostakin syystä aivan tajuton siivousinto ja päätin sitten pyyhkiä alakerrasta pölyt ja imuroida. Eihän siinä mennytkään kuin noin. 5 tuntia...... Ja ei, ei meillä iso talo edes ole, siivottavaa ja järjesteltävää vain oli niin paljon. Oma huone on siivottava ensi viikonloppuna, koska en yksinkertaisesti jaksa siivota tänä viikonloppuna enää ollenkaan.

Vanhemmat hääräilee keittiössä ja tekevät pihlajanmarjoista hilloa. Enpä ole koskaan pihlajanmarjahilloa syönyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Luultavasti vitamiineja siitä saa ihan  kiitettävästi. Mutta minä taidan painua tekemään läksyjä ja nauttimaan vielä muutaman tunnin vapaudesta ennen alkavaa kouluviikkoa.

Nelijalkaiset pikkuystäväni

Täksi viikoksi oli ihan pakko jäädä vielä porukoiden luo ja käydä täältä käsin koulussa, koska minulla on ollut hirveä ikävä kahta ihanaa koiraamme, viikonlopullakaan kun ei oikein niiden kanssa ehtinyt lenkkeilemään, kun olimme siellä mökillä. Nyt ollaan sitten äidin kanssa käyty lenkillä ja hellitty noita kahta ihanaa nuuhkunenää oikein kunnolla. <3 Tosiaan, aina kun olen omalla asunnollani viikot, on minulla ikävä näitä pieniä adhd-hauvoja.
 Seuraavaksi muutama kuva näistä kahdesta karvaturrista, pahoittelen, kuvat ovat tosi huonolaatuisia, koska nappasin nuo kuvat kännykällä.



Roku (pidempi nimi Roger Moore, isäni keksimä nimi), 2-vuotias jämtlanninpystykorva. Ihanan touhukas ja suloinen metsästyskoira (itse en metsästä, isäni ja veljeni lähinnä). Roku osaa olla myös aika jääräpäinen, esim. jos lenkillä Roku huomaa jotain todella mielenkiintoista jossakin, ei suostu jatkamaan matkaa aivan heti, vaan saattaa määrätietoisesti vain lösähtää siihen paikkaan mahalleen. Jonkin aikaa saa houkutella ennen kuin suostuu jatkamaan. Innokas nuolemaan kasvot aivan litimäriksi.:D Jos vain suinkin lenkin varrelta löytyy jokin oja, jossa on vettä tai lampi, on sinne ehdottomasti päästävä rypemään! Myös sammalessa piehtarointi on tämän koirakaverin lempipuuhaa.



"Tuolla taskussa on takuulla jotain herkullista!"



Rambo (Sylvester Stallone pidemmältä nimeltään. Ja taaskin yllätys, yllätys nimen takana on isäni:D) 2-vuotias sekarotuinen, hellyydenkipeä ja vilkas hauveli. Kaipaa rapsutuksia todella paljon ja nuolee kasvoja jopa enemmän kuin Roku. Ei kovin jääräpäinen, vaan pääosin kuuliainen lenkeillä. Totta kai Rambokin nuuhkii innokkaasti, jos lenkkireitin varrella on jotain mielenkiintoista, mutta hänet on helpompi saada jatkamaan matkaa.



Jokseenkin veikeä irvistys.


Osataan sitä olla arvokkaastikin ja katsoa kameraan kuin malli.