Nelijalkaiset pikkuystäväni

Täksi viikoksi oli ihan pakko jäädä vielä porukoiden luo ja käydä täältä käsin koulussa, koska minulla on ollut hirveä ikävä kahta ihanaa koiraamme, viikonlopullakaan kun ei oikein niiden kanssa ehtinyt lenkkeilemään, kun olimme siellä mökillä. Nyt ollaan sitten äidin kanssa käyty lenkillä ja hellitty noita kahta ihanaa nuuhkunenää oikein kunnolla. <3 Tosiaan, aina kun olen omalla asunnollani viikot, on minulla ikävä näitä pieniä adhd-hauvoja.
 Seuraavaksi muutama kuva näistä kahdesta karvaturrista, pahoittelen, kuvat ovat tosi huonolaatuisia, koska nappasin nuo kuvat kännykällä.



Roku (pidempi nimi Roger Moore, isäni keksimä nimi), 2-vuotias jämtlanninpystykorva. Ihanan touhukas ja suloinen metsästyskoira (itse en metsästä, isäni ja veljeni lähinnä). Roku osaa olla myös aika jääräpäinen, esim. jos lenkillä Roku huomaa jotain todella mielenkiintoista jossakin, ei suostu jatkamaan matkaa aivan heti, vaan saattaa määrätietoisesti vain lösähtää siihen paikkaan mahalleen. Jonkin aikaa saa houkutella ennen kuin suostuu jatkamaan. Innokas nuolemaan kasvot aivan litimäriksi.:D Jos vain suinkin lenkin varrelta löytyy jokin oja, jossa on vettä tai lampi, on sinne ehdottomasti päästävä rypemään! Myös sammalessa piehtarointi on tämän koirakaverin lempipuuhaa.



"Tuolla taskussa on takuulla jotain herkullista!"



Rambo (Sylvester Stallone pidemmältä nimeltään. Ja taaskin yllätys, yllätys nimen takana on isäni:D) 2-vuotias sekarotuinen, hellyydenkipeä ja vilkas hauveli. Kaipaa rapsutuksia todella paljon ja nuolee kasvoja jopa enemmän kuin Roku. Ei kovin jääräpäinen, vaan pääosin kuuliainen lenkeillä. Totta kai Rambokin nuuhkii innokkaasti, jos lenkkireitin varrella on jotain mielenkiintoista, mutta hänet on helpompi saada jatkamaan matkaa.



Jokseenkin veikeä irvistys.


Osataan sitä olla arvokkaastikin ja katsoa kameraan kuin malli.