Kirjoittaminen

En ole kirjoitellutkaan tänne blogin puolelle ollenkaan siitä, mitä kirjoittaminen minulle merkitsee. Kirjoittaminen on aika olennainen osa elämääni, vaikka sitä ei ehkä tästä blogista huomaakaan. 

Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä asti kun opin kirjoittamaan. Sitä ennen äitini kirjoitti päiväkirjaani minun sanellessa mitä sinne kirjoittaa. Päiväkirjan pitämisessä on ollut välillä taukoja, mutta viimeisinä viitenä vuotena olen kirjoitellut päiväkirjaani aktiivisesti kaikesta elämääni ja tunteisiini liittyvistä asioista sensuroimatta sanaakaan. Täysiä päiväkirjoja onkin kertynyt jo yli 10. Kirjoitan siis ihan käsin, koska se vain jotenkin tuntuu paljon luontevammalta kuin näpytellä sitä läppärille. Käsin kirjoittaessa tekstiin jää se oma kädenjälki, joka luo päiväkirjaan lisää persoonallisuutta. 

Päiväkirjan pitäminen on minulle terapiaa. Jos minua ahdistaa, ärsyttää tai olen surullinen, ensimmäinen apu löytyy päiväkirjasta. Kun saan purettua kaikki tunteeni ja ongelmani ensin paperille, niitä on paljon helpompaa käsitellä. Mutta en kirjoita päiväkirjaa vain silloin kun  koen negatiivisia tunteita, vaan ollessani onnellinen hehkutan sitä myös päiväkirjaan. Välillä myös kirjoittelen sinne ilman mitään erityistä syytä, ihan vain siksi että saisin lukea joskus vanhempana siitä, mitä minä oikein missäkin iässä tein tai ajattelin. Päiväkirjaan kirjoitteleminen on siis minulle arkipäiväistä ja rentouttavaa puuhaa. En kuitenkaan nykyään kirjoita joka päivä, vaikka joskus niin tein, vaan kirjoitan silloin kun vain siltä tuntuu. 

Jokunen vuosi taaksepäin kirjoitin päiväkirjaan kirjoituksen ohella myös novelleja. Novellien teemana oli aina rakkaus ja näin jälkeenpäin kun muistelen teoksiani, niin ovathan ne ihan hirveitä. Mutta vaikka ne ovatkin ihan hirveitä, niin ne ovat kuitenkin syntyneet jostakin ideasta ja inspiraatiosta. Nykyään ideat ja inspiraatio novellien kirjoittamiseen ovat tyystin kadonneet ja se harmittaa minua aika paljon. Haluaisin kirjoitella erilaisia tarinoita edelleen ja ehkäpä julkaistakin niitä jossakin, mutta ongelmani on se, ettei ideoita ole. Olen yrittänyt miettiä kaikenlaisia tarinoita, mutta aina ne ovat päätyneet liian kliseiseen tai jo toteutettuun tarinaan. Mielikuvitukseni on kaventunut todella paljon viime vuosien aikana ja se ahdistaa minua. Kuusi vuotta sitten idea uuteen novelliin saattoi tulla hetkessä ja pystyin pukemaan sen sanoiksi melkein yhtä nopeasti, mutta kun nyt yritän, niin siitä ei vain tule mitään. Aika iso syy löytyy varmaankin opiskelusta. Aikaa ei vain yksinkertaisesti ole siihen, että saisi luotua tarinoita tai sitten on, mutta sen viettää tehden jotakin muuta.

Pienempänä minulle oli melkein itsestäänselvää, että minusta tulee joko toimittaja tai kirjailija. Nykyään suunnitelmana on suunnata joko psykologiksi tai sosiaalityöntekijäksi, mutta samaan aikaan työkseen kirjoittaminenkin kiehtoo edelleen. Yksi unelmani olisi kirjoittaa vielä joskus kirja, mutta minua pelottaa, etten enää koskaan saa aikaiseksi kunnollista, julkaisukelpoista ja kiinnostavaa tarinaa. Onneksi romaanin julkaisemisessa ei ole ikärajaa, joten onhan minulla vielä aikaa. Toimittajana toimiminenkin olisi varmasti mielenkiintoista, jos siinä pääsisi etenemään jostakin pienestä lehdestä vähän isompaan lehteen tai muuhun mediaan. Olen aina rakastanut mielipiteideni kirjoittamista, joten toimittajan työssä voisin tehdä sitäkin. Mutta saa nähdä, tuleeko minusta tulevaisuudessa minkäänlaista kirjoittajaa. Bloggauksessa ainakin pyrin kehittymään niin paljon kuin vain mahdollista.

Huhhuh, tulipas kirjoitettua pitkästi. Mutta onko kenelläkään teistä samanlaisia tuntemuksia kirjoituksen suhteen kuin minulla? Ja jos teillä olisi jakaa neuvoja miten saada inspiraatiota ja ideoita omien tarinoiden kirjoittamiseen, niin vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!