Lukulistallani tällä hetkellä

Muutama viikko sitten jaoin kirjasuosikkejani, tässä postauksessa kerron, mitä kirjoja löytyy lukulistaltani, eli mitkä kirjat haluan lukea tulevaisuudessa.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, Näkymätön lapsi sekä muumipeikko ja pyrstötähti 

Nämä kolme aarretta löysin kotikaupunkini kirjaston poistomyynnistä ja ne oli pakko ottaa mukaan! Olen aina ihaillut Tove Janssonin piirustustyyliä, joten nämä kirjat kannatti ostaa jo pelkän kuvituksen takia! Totta kai myös itse tarinat kiinnostavat (en näemmä koskaan kasva aikuiseksi, kun lasten kirjoja tahdon lukea). 

Gavril Trojepolski: Bim Mustakorva 

Tämän kirjan äitini on suositellut lukemaan ja tämä kuulemma pistää itkemään joka kerralla, tai ainakin melkein. Kuten nimestä ja kannesta voi päätellä, kirja kertoo erään koiran seikkailuista. 

Thomas Harris: Punainen lohikäärme 

Katsoin joskus teininä ystäväni kanssa kaikki Hannibal-elokuvat ja tykkäsin niistä. Siispä uskon vahvasti, ettei kirjat niille häviä. Tämänkin Punaisen lohikäärmeen löysin kirjaston poistomyynnistä ja nyt se odottaa lukijaansa. Thomas Harrisin Hannibal-kirjat kertovat siis Hannibal Lecteristä, joka on kannibaali sekä myös muiden tekemistä murhista ja näiden murhien ratkomisessa poliiseja auttaa itse Lecter. 

Dan Brown: Enkelit ja demonit 

Tämän teoksen lukeminen on ollut pitkään mielessä, mutta enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi sitä lukea. Tämäkin, yllätys, yllätys on napattu mukaan kirjaston poistomyynnistä, joten nyt kun tämän ihan omistaa, niin ei ole mitään tekosyytä, miksi sen jättäisi lukematta. Enkelit ja demonit on siis trilleri, joka kertoo katolisen kirkon synkistä salaisuuksista. 

Diana Gabaldon: Outlander-kirjat 

Outlander-kirjoista innostuin silloin, kun kesällä katsoin Outlander-sarjan netflixistä, on muuten todella hyvä, suosittelen! Aloitin ensimmäistä kirjaa jo kesän lopussa, mutta en ehtinyt lukea sitä loppuun, kun piti palauttaa se kirjastoon ennen Itävaltaan lähtöäni. Nyt minulla odottaa kirjastossa jälleen varaus ensimmäiseen kirjaan, joten voin onneksi jatkaa sitä jo nyt! Haluan lukea nämä kirjat englanniksi, koska suomenkielisessä versiossa skottimurre on suomennettu mielestäni aivan järkyttävällä tavalla! Ja muutenkin, alkuperäiskielellä lukeminen tekee ihan hyvää. Ai niin mistäkö tämä kirjasarja kertoo? Clairesta, joka on häämatkalla aviomiehensä kanssa Skotlannissa vuonna 1943. Claire kuitenkin ajautuu muinaisten kivien avulla 1700-luvulle ja siitä alkaakin suuri seikkailu. 

Mitä teidän lukulistaltanne löytyy tällä hetkellä? 

6 lukuvinkkiä pimeneviin iltoihin

Hei! 

Näin syksyisin on ihanaa kaivautua peiton alle ja käpertyä lukemaan hyvää kirjaa jonkin hyvän lämpimän juoman tai napostelemisen kanssa. Mutta mitä tehdä, kun ei tiedä mitä lukea? Siinä tapauksessa tämä postaus voi auttaa! Esittelen nimittäin omat kirjasuosikkini, kenties sieltä löytyy sinunkin suosikkisi! 

J.R.R. Tolkien: Hobitti 

Tämä fantasian klassikko on aivan mahtavaa luettavaa. Tarina vie mennessään heti alusta alkaen ja Tolkienin kerronta Keski-Maan tarumaailmasta on vailla vertaa! Hobitti sopii ehdottomasti luettavaksi silloin, kun haluaa irrottautua kokonaan tosielämän stressistä ja murheista. Jos haluat lukea hobitin, mutta haluat nauttia samalla kauniista kuvituksesta, niin Tove Janssonin kuvittama teos voi löytyä kirjastosta tai luultavasti ainakin Suomalaisesta Kirjakaupasta. Itse luin ensimmäisen kerran Hobitin juurikin Tove Janssonin kuvittamana ja voin vain suositella! Janssonin suloiset piirustukset kuvaavat todella hyvin hobittimaailmaa. 

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta-trilogia 

Kun Hobitti on mainittu, ei voi olla mainitsematta Taru sormusten herrasta-trilogiaa, onhan se Hobitin legendaarinen jatko-trilogia, vaikka tarina keskittyykin pääosin eri henkilöihin kuin Hobitissa. Taru sormusten herrasta-trilogia on todella hieno tarina sinnikkyydestä, ystävyydestä ja klassisesta hyvän ja pahan taistelusta. Kuten Hobitissakin, tarina tempaa mukaansa. Ehdottomasti jokaisen fantasiaa rakastavan lukutoukan valinta. 

George R.R. Martin: Tulen ja jään laulu-sarja 

Fantasiateemalla jatketaan, Tulen ja jään laulu-kirjat ovat supersuositun Game of Thrones-sarjan takana. Tämäkin kirjasarja on aivan uskomattoman hyvä ja juonenkäänteet todella yllättäviä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja juuri se tekee näistä kirjoista ainutlaatuisia. Varaudu siihen, että kun tartut näihin kirjoihin, et välttämättä pysty laskemaan niitä käsistäsi! Varaudu myös siihen, ettei suosikkihahmosi välttämättä pysy hengissä, sarja on tunnettu juurikin odottamattomista kuolemista ja brutaaleista tapahtumista (tosin, jos katsot Game of Thrones-sarjaa, olet varmasti jo tottunut edellämainittuihin!) Lisäksi vaikka seuraisitkin sarjaa, kannattaa kirjat ehdottomasti lukea, koska sarja ei monessa kohtaa noudata kirjojen tapahtumia. Kaiken lisäksi Game of Thrones on jo mennyt tarinaltaan kirjojen edelle. Tulen ja jään laulu-kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan 7 kappaletta (Miekkamyrsky ja Lohikäärmetanssi molemmat kahtena niteenä), joten tästä kirjasarjasta on iloa pitkäksi aikaa.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Jos olisit tässä 

Fantasiasta riipaisevaan rakkaustarinaan. Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on todella koskettava tarina Louisasta, joka päätyy työskentelemään vaikeasti halvaantuneen miehen, Willin, henkilökohtaisena avustajana. Jottei jo valmiiksi vaativa työ olisi tarpeeksi, on Will todella masentunut ja Louisa yrittää parhaansa mukaan saada ilon takaisin Willin elämään ja siinä samalla rakastuu häneen palavasti. Jos olisit tässä on Kerro minulle jotain hyvää-kirjan jatko-osa, joka sekin on vähintäänkin yhtä hyvä ja koskettava kuin ensimmäinen kirja. Molemmat näistä kirjoista saavat kyynelkanavat avautumaan, mutta myös nauramaan. Jojo Moyes on taidokkaasti yhdistänyt raskaaseen aiheeseen myös huumoria. 

Jodi Picoult: Sisareni puolesta 

Jodi Picoultin Sisareni puolesta käsittelee myöskin aika rankkaa aihetta, perhettä, jossa kamppaillaan syöpää vastaan. Perheessä on kaksi tytärtä, joista toisella on syöpä. Kuitenkin, perheen molemmat tyttäret joutuvat kärsimään tuosta pirullisesta taudista niin fyysisesti, kuin henkisestikin, nimittäin nuorempi sisar toimii syöpää sairastavalle siskolleen solu-ja kudospankkina. Pienestä tytöstä lähtien on ollut itsestäänselvää, että hän on sisarensa "pelastaja", mutta missä on tytön oikeus omaan ruumiiseensa? Tämä on todella koskettava ja jännä kirja, suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät traagisista aiheista lukemisesta!

Laura Lindstedt: Oneiron 

Tämä vuoden 2015 Finlandia-voittaja on varmaan yksi oudoimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut -mutta ehdottomasti hyvällä tavalla! Seitsemän naista päätyy kuolemanjälkeiseen välitilaan, josta poispääsyä ei ole. Siellä he jakavat muistojaan edellisistä elämistään ja tutustuvat toisiinsa. Vahva suositus, tämä kirja pistää ajattelemaan! 

What am I reading right now?

Tällä kertaa pääsette kurkistamaan mitä oikein luen parhaillani! En olekaan pitkään aikaan lukenut mitään, joten viime viikolla oli korkea aika käydä hommaamassa kirjastokortti ja lainata muutama kirja luettavaksi, mutta mitä valitsinkaan kassiini? 

• Natascha Kampusch: 3096 päivää 
• Julie Murphy: Dumplin 
• George R.R. Martin: Jäälohikäärme 
• Candace Bushnell: Carrien nuoruusvuodet 
• Elena Mady: Varjo (The body jumper trilogian toinen osa) 

Tuollaiset teokset tarttuivat tällä kertaa mukaan kirjastosta. Halusin jotain keveää luettavaa, mutta myös jotain, joka pistää ajattelemaan. Dumplin ja Carrien nuoruusvuodet kuuluvat siihen keveään kategoriaan, kun taas Natascha Kampuschsin 3096 päivää kuuluu hieman raskaampaan luettavaan, hän kertoo siis kirjassaan 8 vuotta kestäneestä vankeudestaan tuntemattoman sieppaajan kynsissä. Jäälohikäärme ja Varjo taas ovat fantasiaa. Tai itseasiassa Varjosta en ole aivan täysin varma, koska kuitenkin siihen liittyy niin paljon aivan tavallistakin nuoren elämää, mutta yliluonnollisuuskin on vahvasti läsnä. Noista olen lukenut jo Carrien nuoruusvuodet ja Varjon ja niistä onkin luvassa arvostelu/esittelypostausta pikimmiten!

Löytyikö lainaamistani kirjoista kenties kirjoja, joita olette lukeneet tai kenties haluaisitte lukea? 

Lukupäiväkirja: Laura Lindstedt, Oneiron

Mitenköhän pitkä aika siitä on, kun sain viimeksi kokonaisen kirjan luettua, kun ei oteta huomioon koulukirjoja. Taitaa olla melkein vuosi, joka on ehdottomasti liian pitkä aika! Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää elvyttää lukuharrastukseni ja innostaa itseäni lukemaan tekemällä jokaisesta lukemastani kirjasta postauksen blogiini. Aikomuksenani siis valottaa teille lukijoille sitä, mitä ajatuksia kyseisestä kirjasta on jäänyt mieleen ja sitä rataa. 

Ensimmäinen kirja, jonka luin pitkän tauon jälkeen oli Laura Lindstedtin Oneiron. Sain sen joululahjaksi viime jouluna ja itseasiassa aloitin sen lukemisen jo jouluaattona, mutta vasta tässä kuussa sain sen luettua loppuun, koska yo-kirjoitukset ja muut kiireet söivät aikaa lukemiselta. Tietysti pitkien taukojen takia on saattanut unohtua jotakin tärkeää, mutta kirjoitan siitä huolimatta tuntemukseni tästä teoksesta postaukseen. 

Oneiron on ehkä omaperäisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Jo juoni on sellainen, joka erottuu joukosta. Seitsemän naista, jotka kaikki ovat kuolleet, päätyvät kuolemansa jälkeen täysin tyhjään tilaan, jossa he eivät voi tuntea mitään, on vain tyhjyyttä ja he. Oneironin kannessa lukeekin kuvaus "fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista", joka kiteyttää juonen hyvin. Mutta mistä nämä naiset ovat tyhjyyteen tupsahtaneet ja minkälaiset ovat heidän menneisyytensä?

Nämä seitsemän naista ovat siis Shlomith, performanssitaiteilija New Yorkista, Polina, pääkirjanpitäjä Moskovasta, Rosa Imaculada, sydänsiirtopotilas Brasiliasta, Nina, marseillelainen hienostorouva, Wlbgis, kurkkusyöpäpotilas Hollannista, Maimuna Senegalista ja teini-iässä oleva itävaltalainen Ulrike. Heillä ei vaikuttaisi olevan keskenään mitään yhteistä paitsi se, että he kaikki ovat kuolleita ja heillä ei ole hajuakaan mikä on se paikka, jossa he ovat. Vaikka tyhjyydestä on miltei mahdotonta rakentaa kotia tai edes jokseenkin kotoisaa paikkaa, naiset kuitenkin päättävät yrittää saada tyhjyydestä edes vähän kodikkaamman kokoamalla heidän päällä olleista vaatteistaan "huoneita" ja huonekaluja. He kuvittelevat paikan kodiksi, jotta heidän olisi mukavampaa olla keskellä ei mitään, kirjaimellisesti. Naisten asettuessa olemaan he alkavat kertoa toisilleen omia elämäntarinoitaan ja jokaisen heistä oppii tuntemaan melko perinpohjaisesti tarinan edetessä. Elämäntarinat ovat koskettavia, elämäntäyteisiä ja traagisia. Myös jokaisen kuolemanhetki saadaan selville ja itseasiassa kaikki naiset ovat näkemässä oman kuolemansa, jolloin myös heillä on mahdollisuus päästä pois tyhjyydestä heittäytymällä kehoonsa takaisin. Jokainen lähtee vuoron perään, joten viimeisenä lähtevä nainen on nähnyt kaikkien muiden naisten kuolemat (ja saatellut heidän henkensä viimeisille matkoille) ja ensimmäinen tietysti vain omansa.

Oneiron on mielestäni todella syvällinen kirja ja sen takia haluaisinkin lukea sen vielä jonakin päivänä uudelleen, ilman kuukausien tai edes viikkojen mittaisia taukoja! Olen varma. että tuosta kirjasta saa vielä enemmän irti, kun sitä lukee säännöllisesti. Kirjaa lukiessa alkaa pakostikin miettimään, että mitä kuoleman jälkeen oikeasti on. Myös Laura Lindstedtin tapa kirjoittaa on ainutlaatuinen ja mieleenpainuva. Hän on osannut kertoa uskottavasti ja elävästi kaikkien näiden seitsemän naisen tarinan, välillä tuntui jopa siltä, että olisin kuunnellut oikeasti jonkun selittävän elämäntarinaansa. Myös syvälliset pohdiskelut on toteutettu kiinnostavasti, ei ollenkaan puuduttavasti. Ei ihme, että tämä teos voitti vuonna 2015 Suomen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon!


Kenelle suosittelisin tätä kirjaa: Kaikille, jotka pitävät hieman syvällisemmästä kirjallisuudesta ja jotka haluavat pohtia mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kuin myös niille, jotka toisaalta pitävät fantasiasta, mutta toisaalta nauttivat myös tietynlaisesta realistisuudesta sen seassa. 

A mind needs books like a sword needs a whetstone

Rakastan kirjastoja. Niiden ansiosta tällaisellakin köyhällä opiskelijalla kuten minulla on varaa lukea mahtavia teoksia niin paljon kuin vain sielu sietää aivan ilmaiseksi. Lukeminen on ollut hieman tauolla koulukiireiden takia, mutta nyt keväällä aion elvyttää sen jälleen kukoistukseensa. Jatkan Tulen ja jään laulu-kirjasarjan lukemista (joka on muuten aivan mahtava!) ja sen jälkeen luen Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi kartuttaakseni luetunymmärtämistäni ja sanavarastoani englannin yo-koetta varten. Melkein tekisi mieli ahmia nuo kirjat heti kerralla, mutta valitettavasti läksyt ja muutaman avoimen kurssin tehtävien suorittaminen syövät aikaa lukemiselta. Sen lisäksi haluan myös lenkkeillä tässä ihanassa kevätsäässä. Noista huolimatta aikaa lukemiselle löytyy, paljonkin, jos aikaa sille vain osaa järjestää. 

Kuva: Napattu googlesta. 

Kuulumisia

Viime viikko oli normaali kouluviikko, ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Uusi jakso ja pitäisi jaksaa keskittyä niihinkin aineisiin, jotka ei hirveämmin kiinnosta. Keskittymistähän ei helpota yhtään se, että minua on viime aikoina väsyttänyt aivan kamalasti. En tiedä mistä se johtuu, koska unirytmikään ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, enkä ole käyttänyt aikaa mihinkään väsyttävään. Tänäänkin koulussa meinasin nukahtaa ja hermot meinasi mennä matikan tehtävien kanssa, josta kaverini sai sitten kärsiä, hyvää hyvyyttään kun yritti auttaa minua. :D

 Tänään oli koulussa "YORO-päivä" (you only relax once), eli piti pukeutua niin rennosti kuin vain mahdollista, ah, kerrankin näin! Huomenna on sitten viiksipäivä (piirretään tai kasvatetaan viikset), keskiviikkona liikennevalopäivä (täytyy pukeutua parisuhdettaan kuvaavaan väriin) ja torstaina abeilla on penkkarit. Isoveljenihän on tänä vuonna abi, joten otan varmaan kameran mukaan torstaina kouluun, josko saisin räpsittyä pari kuvaa muistoksi veljelle ja porukoille. :) Perjantaina ihastellaan vanhojen tansseja, taas kerran.
 Perjantaina kävin kirjastossa ja lainasin John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe-kirjan, koska hyvä ystäväni suositteli sitä. Ei turhaan suositellutkaan, olen aivan koukussa siihen! Viime aikoina lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta nyt elvytän senkin harrastuksen. Aiemmin olen lukenut aika paljon fantasiakirjoja, mutta tuo hieman realistisempi teos aiheenaan syöpä on mukavaa vaihtelua. (Tai no, onko se sitten enää mukavaa kun vollotan varmasti lopussa).

Oma rakas sohvannurkka, jonne käperryn lukemaan<3 :3