Yleistä höpinää

Opiskelumotivaatio on tällä hetkellä aika huipussaan. *sarkasmia*. Minulla oli koeviikolla ainoastaan tänään ollut psykolologian koe, mutta arvatkaapa kahdesti jaksoinko lukea? No en! Jotenkin kaiken tämän yo-koerumban jälkeen ei enää jaksa lukea heti perään kokonaista kirjaa psykologiaa, vaikka mielenkiintoista se onkin. No, tänään tein sen kokeen kuitenkin, vaikka en ollut lukenut yhtään, mutta ei se ehkä kuitenkaan tuntunut menevän aivan penkin alle. Kirjoitin aika paljon, yhtä paljon kuin silloin jos olisin lukenut kokeeseen, mutta totta kai vastaukset ovat varmasti ympäripyöreämpiä ja suppeampia verrattuna suoritukseen, jonka eteen olisin tehnyt töitä. 

Huomenna minulla on sitten vapaapäivä, tai no tavallaan itse otettu sellainen. Minulla ei ole koetta ja loppupäivälle olisi vain joku pesäpallo-ottelu (lukion opiskelijat vastaan opettajat), joka olisi kuulemma pakollinen meille lukiolaisille, mutta en tosiaan mene katsomaan. Olen luultavasti siihen aikaan Kuopiossa ostoksilla. En oikeasti kyllä ymmärrä tätä meidän lukion tapaa, jossa joka koeviikon viimeisen kokeen jälkeen on joku pakollinen ohjelmanumero, jonne jokaisen on tultava, ellei tosiaan ole hyväksyttävää poissaolon syytä. Eikö olisi kaikille mukavampaa vain päästää kaikki lähtemään kotiin heti kun kokeet on tehty? Noista ohjelmista kun ei oikeasti ole koskaan mitään käytännön hyötyä opiskelujen kannalta, pelkkää täyteohjelmaa, jonka aikana uupunut lukiolainen voisi yhtä hyvin rentoutua ja ottaa aikaa itselleen rankan koeviikon jälkeen (okei, okei, meillä abeilla se ei kovin rankka ollut, mutta muilla luultavasti oli). Olen jo ties kuinka monta kertaa manannut tätä systeemiä kavereilleni, mutta manaanpas nyt vielä tänne blogiinkin. Onko tämä meidän lukio ainoa laatuaan keksimään ylimääräistä ja usein vielä todella tylsää ohjelmaa koeviikon päätteeksi? 

Mutta valitus sikseen. Huomasin tässä joku aika sitten, että joulutunnelma tulee joka vuosi vain aikaisemmin. Tänä vuonna se iski jo nyt, syyskuun lopussa! Ja eihän siihen auttanut muu kuin tehdä vuoden ensimmäiset piparit ja joulutortut. Kaverit jo päivittelivät, että miten voin mennä jo joulufiiliksessä kun Halloweenikaan ei ole ollut vielä, no en minä tiedä, minä vain voin!
Huomasin myös, että syysloma on ilahduttavan lähellä. Ensi viikon perjantaina se alkaa ja se onkin itseasiassa jo tavallaan ensimmäinen lomapäivä, koska silloin on taksvärkkipäivä ja missäpä muuallakaan suorittaisin sen kuin kotikotona joko siivoten tai leipoen vanhemmille jotain hyvää. Syysloman suunnitelmiin kuuluu mummon luona Keravalla käynti poikaystäväni kanssa ja loppuloman suunnitelmat ovatkin vielä auki. 

Vielä vähän aikaa mutustan näitä pipareita koneen ääressä, mutta kohta on riennettävä keittiöön tekemään selvää aivan järkyttävän kokoisesta tiskivuoresta. 

Tällainen ehkä hieman päiväkirjamainen kuulumispostaus tällä kertaa. Välillä tekee vain mieli kirjoittaa kuin päiväkirjaan, mutta hieman sensuroituna tietenkin. 

Back in business

Nyt olen vihdoin ja viimein saanut syksyn kirjoitukset pois alta ja voin jälleen palailla myös tänne blogimaailmaan! Minulla onkin ollut jo kova ikävä postailua ja välillä tauon aikana tuntui siltä, että on pakko päästä postailemaan, mutta kun aika ei yksinkertaisesti vain riittänyt bloggaamiseen. Nyt kuitenkin stressi kirjoitusten osalta on tältä syksyltä historiaa ja voin keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. 

 No, miten ne kirjoitukset sitten menivät? Ainakin englannin osalta ihan hyvin, koska alustavien pisteiden mukaan olen saamassa E:n tai M:n. Olen ihan huipputyytyväinen tuohon, koska lähinnä M:ää englannista tavoittelinkin, joskaan en uskonut saavani sitä, koska englannin abikurssin aikana tuntui siltä, että yo-vihkot menevät aivan päin mäntyä. En myöskään lukenut miltei ollenkaan englannin yo-kokeisiin, joten senkin takia olen todella positiivisesti yllättynyt. Ruotsin alustavia pisteitä en tiedä vielä, mutta luulen, ettei se onnistunut ihan yhtä hyvin kuin tuo englanti, koska koe tuntui aika vaikealta ja ruotsiakaan en ollut lukenut tarpeeksi, kieliä kun on jotenkin mielestäni hankala lukea... Terveystiedon yo-koe taas oli eilen ja tuntuma oli ainakin se, että sain minä sinne jotakin kirjoitettua, kuitenkin samaan aikaan peläten, että kirjoitinko sittenkään tarpeeksi. No tuloksia odotellessa! 

Tämän tauon aikana muutin tosiaan myös poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kämppään ja tästä meidän kaksiosta yritänkin tehdä mahdollisimman pian asuntopostauksen. Yhteiselo on tähän asti sujunut todella hyvin, vaikka välillä minun temperamenttinen luonteeni onkin tuottanut harmia hieman rauhallisemmalle ja herkemmälle poikaystävälleni, mutta riidat ovat olleet todella pieniä ja riidan jälkeen ollaan aina sovittu.

Ja minunkin on aivan pakko hehkuttaa syksyä, joka on nyt alkanut viime viikkojen aikana tulla vihdoin! Tiedän, että kaikki muutkin blogit ovat täynnä syksyn hehkutusta ja tunnelmointia, mutta minunkin on vain pakko liittyä siihen joukkoon, koska minäkin tykkään syksyn tuomasta raikkaudesta, luonnon väriloistosta, pimenevistä illoista kynttilöineen ja pehmoisista villapaidoista, ah! 

Mutta jotta tämä postaus ei olisi vain rivitolkulla tekstiä, heitetään sekaan muutama kuva elävöittämään tätäkin raapustusta. 

Tehtiin poikaystävän kanssa reilu annos makaronilaatikkoa broilerijauhelihalla ja siitä tuli kyllä todella hyvää! Se taisikin olla aivan ensimmäinen yhteinen kokkauksemme. 

Viime viikonloppuna käväisin kesämökillä ja sen kukkapenkistä löytyi tällainen kaunis ruusun nuppu. 

Ja samasta kukkapenkistä löytyi avautunutkin ruusu, ei varmaan ole hankala arvata mikä minun lempikukkani on.... 

Tällainen paluu bloggailun pariin tällä kertaa! Oikein hyvää viikonloppua niin viralliset lukijat kuin anonyyminä blogiani lukevatkin! :--)

Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa

Hellurei, taas jälleen pitkästä aikaa. En ole postaillut pitkään aikaan, mutta nyt tuntui siltä, että pakkohan tänne on jotain raapustaa. Edes vaikka pahoittelut ja selitykset sille, miksi en ole voinut päivittää blogia viime aikoina.

Syy hiljaiselooni on yksinkertaisesti koulu ja sen aiheuttama kiire ja stressi. Yo-kirjoitukset tosiaan ovat ihan oven takana ja niihinhän minä olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua. Päivät ovat tässä jaksossa myös pitkiä (pääosin abikurssien takia), jonka takia miltei kaikki vapaa-aika menee koulujuttuihin ja se aika, mikä jää jäljelle koulujutuista menee rentoutuessa, sekin kun on tärkeää ettei pää aivan leviä ennen yo-kirjoituksia. Mutta onhan vielä viikonloput jäljellä! Niin on, mutta ne yleensä vietän poikaystäväni kanssa, eikä silloin tule postattua, kun haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa sen oman rakkaan kanssa, jota ei koko viikkoon ole saanut nähdä ollenkaan. Tähän tosin varmasti tulee muutos muuttaessamme yhteen, silloinhan näemme toisiamme joka päivä ja varmasti vietämme välillä aikaa myös omien juttujemme parissa; minä blogaten ja poikaystävä tehden jotain omaansa.

Eli tämän postauksen tarkoitus on vain ilmoittaa kaikille teille blogiani lukeville, että en ole lopettamassa blogiani, vaan pidän taukoa. Vaikka vähän ennen koulun alkua annoinkin ymmärtää, että alan postailla koulun alettua säännöllisesti, olin näkymästi väärässä. Aika, jaksaminen ja inspiraatio eivät valitettavasti vain riitä tällä hetkellä. Palaan heti kun saan yo-kirjoitusstressin sun muut koulujutut hoidettua pois alta. Mutta näkemisiin ja seuraavaan kertaan! 

Elossa ollaan

Hei taas todella pitkästä aikaa kaikki! Postaustauko pääsi venähtämään tällä kertaa aivan liian pitkäksi, siitä syvimmät pahoitteluni. Syy pitkään postaustaukoon on yksinkertaisesti ollut se, ettei aika vain kertakaikkisesti ole viime aikoina riittänyt blogin päivittämiseen. Alkukesästä valitin sitä, kuinka tylsää ja ohjelmatonta kesäni on, mutta se muuttuikin kertaheitolla heinäkuun tienoilla. Oli pari reissua, poikaystävän pikkusiskon rippijuhlia, mökkeilyä ja poikaystävän kanssa ajan viettämistä. Olisin periaatteessa ehtinyt jotain postata noidenkin menojen lomassa, mutta minulla ei ollut inspiraatiota, ja silloin kun tunnen, ettei bloggaamiseen kertakaikkisesti löydy inspiraatiota, koen paremmaksi vaihtoehdoksi olla postailematta kuin väkisin väkertää postausta, josta loppujen lopuksi näkyy, että se on pakolla väsätty. 

Mutta pidemmittä puheitta tämän postauksen ytimeen, eli tämän kesän aikana räpsimiini kuviin! Todennäköisesti teen vielä toisen postauksen samalla aiheella, koska kuvia olisi muussa tapauksessa tullut tähän postaukseen aivan liikaa, joskin niitä saattaa jo nyt olla aivan liikaa.... 

Tuli käytyä taas Helsingissä tätiä ja serkkua moikkaamassa. Sää oli todella kiva, lämmin, mutta ei liian lämmin. Koko Helsinki oli täynnä eri maista tulleita voimistelijoita(?), koska Helsingissä järjestettiin Gymnaestrada. Emme menneet katsomaan kyseistä tapahtumaa, mutta mielestäni oli erittäin mukavaa vaihtelua, että vastaantulijat olivat välillä muunkin maalaisia kuin vain suomalaisia. 

Ja kuten kuvasta näkyy, nämä ringissä tanssivat ja laulavat ihmiset ovat sveitsiläisiä. Oli muuten todella hauskan kuuloista-ja näköistä kun he leikkivät jotain piiritanssia ja lauloivat samalla, että oli pakko ottaa kuva. 

Ja tämän kesän yleisin sää: harmaa ja sateinen. Tosin junassa istuessa tuollainen sää ei haitannut ollenkaan. 

Oli onneksi myös kauniita ja aurinkoisia päiviä, niin kuin tässä kuvassa. Tämä on siis poikaystäväni luota otettu kuva. 

Ja sää suosi myös silloin, kun mökkeilimme kaveriporukalla kaverini mökillä. Illalla oli niin kaunis auringonlasku! Tosin tämä puhelimella räpsäisty kuva ei tee sille lainkaan oikeutta. 

Sukumökillä kahden tädin ja mummon kanssa mökkeillessä tuli kykittyä lakkametsässä aika paljon. Keräsinkin itselleni pakastimeen ensi kevään lakkiaiskakkua varten lakkaa. Tai no, enhän minä vielä voi sanoa, saanko viettää lakkiaisia ensi keväänä, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja kirjoitukset läpi, niin saan. 

Kun olimme etsimässä lakkapaikkaa, löysimmekin tuollaisen, mielestäni aika kauniin paikan. 

Ja mitä olisikaan mökkireissu ilman grillaamista! Nam, nam oli kyllä todella hyvää! 

Tänään on sitten loman viimeinen päivä. Aika hurahti aivan käsittämättömän nopeasti, vaikka alkukesästä aika tuntui matelevan. Kesän alussa laatimani summer bucket listin kohdat eivät ole täyttyneet ollenkaan paria kohtaa lukuunottamatta. Loppujen lopuksi se ei haittaa. Välillä on hyvä olla suunnittelematta mitään etukäteen ja tehdä vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mennä minne huvittaa. 

Huomenna alkaa koulu. Olen tavallaan jo odottanutkin sitä, mutta taas toisaalta en. Hyviä puolia koulun alussa on säännölliset rutiinit ja että on jotain tekemistä joka päivä. Huonoja puolia taas ovat stressi ja kiire. Ja niitä kumpaakin tulee varmasti riittämään tänä syksynä, koska minulla on vielä pari avointa kurssia suorittamatta, jotka pitäisi suorittaa pikimmiten ja niiden lisäksi yo-kirjoitukset. Minä hullu menin valitsemaan syksyn kirjoituksiin terveystiedon, englannin ja ruotsin. Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ehkä ollutkaan kovin viisasta, en ole ehtinyt lukemaan vielä yhtään ja jo kuukauden päästä pitäisi olla kirjoittamassa. Onneksi minulla sentään on keväällä aikaa kirjoittaa uudestaan, jos tulokset eivät miellytä. 

Syyskuussa minua ja poikaystävääni odottaakin muutto ensimmäiseen yhteiseen kämppään. Myös sen suunnittelussa on mennyt aikaa. Odotan muuttoa kyllä todella innolla, vaikka totta kai se myös hieman jännittää, tuohan yhdessä asuminen aina omat haasteensa parisuhteeseen. Toivon kuitenkin, että isommilta haasteilta vältyttäisiin. Huomenna koulun jälkeen menemmekin tekemään vuokrasopimuksen. Mutta yhteenmuutosta kuulette varmasti lähempänä lisää! 

Mutta nyt tämä tyttö lähtee valmistautumaan huomiseen koulupäivään ja viettämään viimeistä lomailtaa. Moimoi seuraavaan kertaan! 

Muutama sananen kauneusihanteista

Tämä aihe on varmastikin monen mielestä kulutettu puhki jo aikoja sitten, mutta minun mielestäni ei. Haluan vihdoin ja viimein kirjoittaa oman näkemykseni erilaisista kauneusihanteista, koska ne nyt sattuvat valitettavasti olemaan vieläkin ajankohtaisia. 

Minun mielestäni on todella turhauttavaa, että vieläkin kauneusihanteet antavat ymmärtää, että vain hoikka ja isorintainen naisen vartalo on kaunis. Edistystä on onneksi tapahtunut, monissa muotilehdissä käytetään plus-koon malleja. Mutta vieläkin edistettävää mielestäni löytyisi. Muotilehdistä ei edelleenkään löydy kaiken kokoisia ihmisiä. Mallit ovat aina pitkiä ja myös vaateteollisuus suunnittelee vaatteet lähes poikkeuksetta pitkille ihmisille. En voi käsittää, että minkä ihmeen takia malleina ei voisi olla niin pitkiä, lyhyitä, hoikkia, kurvikkaita kuin lihaviakin ihmisiä. Jos malleina olisi kaiken kokoisia ihmisiä olisi paljon helpompaa tietää miltä jokin vaate näyttää oman itsen päällä, jos vertailukohtana olisi suunnilleen saman kokoinen malli. Tämä myös näyttäisi ihmisille, että ei ole vain yhtä "oikeaa" vartalotyyppiä, vaan että jokainen saisi olla ylpeä vartalostaan, olisi se sitten millainen tahansa. 

Aivan pienestä lapsesta lähtien media on tuputtanut laihuuden ja isorintaisuuden olevan kaunista, joten ei ole ihmekään, että monella lapsellakin on itsetunto-ongelmia jo hyvin nuorina. Se on huolestuttavaa. Ei alakoululaisten pitäisi miettiä laihduttamista tai sitä, ovatko rinnat tarpeeksi isot. 

Myös joidenkin ihmisten asenteet toisiaan kohtaan pelkän ulkonäön perusteella ovat todella törkeitä. Todella usea on saanut kokea kuinka joku on haukkunut läskiksi, laudaksi ja ties miksi. Koskaan ei ole hyvä, aina joku keksii jotain ilkeää sanottavaa toisen kehosta. Useinhan sen taustalla on oma epävarmuus, jonka sitten purkaa muihin. 

Jokainen, siis aivan jokainen kuitenkin on oikeutettu olemaan ylpeä omasta vartalostaan, koska jokaisen ihmisen vartalo on omalla tavallaan kaunis. Niin vartalo kuin kasvotkin. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista vartaloa tai kasvoja kuin sinulla ja se on mahtavaa. Olet omanlaisesi, kaunis ja upea ihminen, olit minkä näköinen tahansa.   

Mutta täytyy kyllä myöntää, että vaikka tämän tekstin perusteella varmasti saatte minustakin itsevarman kuvan, niin se ei valitettavasti aivan pidä paikkaansa. Minunkin on aika usein vaikeaa hyväksyä ulkonäköäni tällaisena kuin se on, vaikka tiedän ettei minun tarvitse olla mikään muotilehden photoshopattu ja virheetön malli. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut olemaan hieman itsevarmempi ja tajunnut, ettei kauneus tarkoita sitä, että kaikki on virheetöntä. Kauneus muodostuu loppujen lopuksi todella monesta asiasta ja oman kehon "virheet" ovat myös kauniita, ne tekevät sinusta yksilöllisen ja omanlaisesi. Esimerkiksi monien häpeämät raskausarvet, joita joillekin ilmaantuu niin murrosiässä, raskauden aikana kuin mahdollisesti myöhemminkin elämässä ovat täysin normaaleja asioita, eikä niitä tarvitse hävetä. Samoin kuin luomet ja syntymämerkit. Ja vaikka itse näkeekin peilistä vain kaikki negatiiviset asiat, ajattelee kuitenkin todella moni ihminen, että olet kaunis, usko pois. Loppujen lopuksi iloisuus ja hymy tekevät aivan jokaisen ihmisen kauniiksi.

Törmäsin joskus Tumblr:issa postaukseen, jossa erilaisia vartalotyyppejä ja piirteitä verrattiin kukkiin. Siinä korostettiin, että kaikenlaiset piirteet ja vartalotyypit ovat kauniita. Kukatkin ovat erilaisia, jotkut ovat runsaita, jotkut pieniä ja siroja, jotkut yksivärisiä, jotkut monivärisiä ja laikukkaita, mutta silti ne kaikki ovat kauniita. Tämä pätee myös ihmisiin. 

Ulkonäköä ei kannata murehtia, olet hyvä juuri tuollaisena, väitti media mitä tahansa! Rakasta itseäsi ja tee juuri sitä mikä tekee sinut onnelliseksi. 

Keskityin äsken lähinnä naisten kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin, mutta onhan ulkonäköpaineita miehilläkin, mutta niihin valitettavasti kiinnitetään vähemmän huomiota. Ilmeisesti yleinen oletus on, että miehet ovat automaattisesti hyvän itsetunnon omaavia, eivätkä tarvitse rohkaisevia kampanjoita kertomaan, että hekin ovat hyviä juuri sellaisina kuin he ovat. Tämä on kyllä väärä luulo. Monilla miehilläkin on varmasti ulkonäköpaineita ja juuri sen takia, että he ovat pienestä lähtien eläneet median luomassa kauneus/komeuskäsityksessä, jossa komea mies on lihaksikas, eikä ylimääräistä rasvaa näy missään. Ei se aivan niin mene. Komeita miehiä ovat myös hintelät ja tukevat miehet. Ylipäätään kaikki ihmiset, niin miehet kuin naisetkin ovat kauniita, kun he hymyilevät. Kuten jo aiemmin sanoinkin, kauneus ja komeus syntyvät pienistä asioista, eikä ole yhtä oikeaa vartalotyyppiä/kasvonpiirteitä, jotka olisivat yksistään kauniita. 

Huhhuh, tulipas taas jälleen kirjoitettua romaani tästä aiheesta. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän kohtalaisen pitkän avautumiseni. Mitä mietteitä tämä teissä herätti, vai herättikö mitään? Mikä tekee teidän mielestänne ihmisestä kauniin/komean? 

My dreams

Otsikko paljastaa, että mistä aiheesta tämä postaus kertoo: unelmistani. Olen jo kerran aiemminkin tehnyt tällaisen samanlaisen unelmapostauksen joskus kauan aikaa sitten tänne blogiini, mutta ajattelin tehdä sen nyt uudelleen, koska ovathan ne varmasti ehtineet jonkin verran muuttua sen jälkeen. 

1. Haluan mennä naimisiin ja perustaa perheen

Tämä on se kaikkein kliseisin ja yleisin unelma, josta melkein kaikki unelmoivat, mutta silti aika merkittävä ja tärkeä. Olen aina halunnut perheen ja joskus nuorempana haaveilin jopa suurperheestä. Nykyään ajattelen, että 2-4 lasta olisi ihan sopiva määrä. Perheen perustaminen ja naimisiinmeno ei kuitenkaan ole vielä moneen vuoteen suunnitelmissa, koska ensin täytyy nauttia nuoruudesta! Toivon myös, että perustaisin perheen nykyisen poikaystäväni kanssa, vaikka tiedän, että nuorena suhteet kariutuvat, eivätkä välttämättä kestä. Mutta se vain olisi aivan mahtavaa, jos tämä suhde kestäisi, eikä enää tarvitsisi etsiä sitä oikeaa. 

2. Haluan omistaa vähintään 2 koiraa 

Olen aina rakastanut koiria, joten haluan tulevaisuudessa myös ehdottomasti olla koiran omistaja. Itseasiassa rodulla ei ole minulle niinkään väliä, paitsi että tykkään ehkä enemmän keskikokoisista ja isoista koirista kuin aivan pienistä. Mutta tämäkään ei ole ajankohtaista kuin vasta sitten kun olen opiskellut itselleni jonkun ammatin, koska opiskeluaikana en viitsi koiraa ottaa, koska rahatilanne on silloin epävakaa ja opiskelu vie ison osan myös vapaa-ajasta. 

3. Haluan matkustella 

Haluaisin ehtiä näkemään mahdollisimman monta maata ja kulttuuria elämäni aikana. En halua vain jähmettyä paikoilleni maailman ollessa täynnä kaikkea jännää ja mielenkiintoista. Ikävä tosiasia tosin on, että matkusteluun tarvitaan rahaa ja sitä ei aina vain ole. No, täytyy vain säästää muista asioista, niin josko edes silloin tällöin pääsisi heittämään reissun jos toisenkin! 

4. Haluan valmistua sellaiseen ammattiin, jossa saan auttaa muita 

Sosionomi, yhteisöpedagogi, sosiaalityöntekijä, nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja...Vaihtoehtoja on monia. Pääasia kuitenkin olisi, että saisin auttaa ihmisiä henkisellä tasolla. Olen myös ajatellut, että lastenhoitajana tai lastentarhanopettajanakin voisi olla kivaa olla. 

5. Haluan asua omakotitalossa 

Vielä opiskeluaikana se ei tietenkään ole mahdollista, mutta sitten kun olen töissä ja mahdollisesti myös kumppanini, niin tahtoisin ehdottomasti asua omakotitalossa. Jotenkin omakotitalossa vain on se oma rauhansa ja tunnelmansa verrattuna kerrostaloon tai rivitaloon. En haluaisi asua myöskään aivan kaupungin keskustassa, vaan jonkin verran syrjemmässä, kuitenkin niin että kaupungin keskustaan pääsisi vaivattomasti. Haluaisin myös sisustaa sen mahdollisimman kotoisaksi, ei ankeaa valkoisen ja harmaan yhdistelmää, vaan lämpimiä, luonnollisia ja piristäviä värejä sekä kuoseja. 

6. Haluan ottaa ainakin yhden tatuoinnin 

Tatuoinnista olen haaveillut jo monta vuotta, mutta en ole vielä ottanut, koska en ole saanut päähäni että minkälaisen haluaisin ottaa. En halua todellakaan ottaa mitään liian vähän aikaa mietittyä ja harkitsematonta kuvaa. Yksi idea minulla on viime aikoina pyörinyt mielessäni, mutta en ole siitäkään oikein varma, joten katson parhaaksi vain miettiä ja harkita vielä vähän lisää. 

7. Haluan löytää harrastuksen, josta oikeasti nautin 

Tältä onnettoman pieneltä paikkakunnalta, jossa asun ei ole löytynyt vielä yhtäkään sellaista harrastusta, josta pitäisin. Tai no onhan valokuvaus ja bloggaaminenkin harrastuksia, mutta tarkoitan sellaista harrastusta, jossa käydään säännöllisesti. Tahtoisin jonkun liikuntaharrastuksen, jossa kunto kasvaisi ja se olisi mukavaa samalla. Harrastin joskus monta vuotta sitten toisella paikkakunnalla lentopalloa ja se on juuri sellaista, mitä haen. Sulkapallo voisi olla toinen laji, josta voisin nauttia. 

8. Haluan valmistua lukiosta 

Tämä onkin jo ajankohtaisempi unelma kuin nämä muut. Syksyllä minulla on ensimmäiset kirjoitukset ja ensi keväänä haluaisin painaa lakin päähäni. En halua asettaa itselleni liian korkeita tavoitteita arvosanojen suhteen, vaikka totta kai parhaani teen niiden eteen. Tärkeintä minulle on, että edes saan sen lakin. 

9. Haluan nähdä lempibändini ja artistini livenä 

En ole vieläkään ollut minkään lempibändini/artistini keikalla, mikä on kyllä korjattava vielä! Myöskään festareilla en ole vielä käynyt, mutta niillekin on kyllä vielä joskus eksyttävä! Pääsyy, miksi en ole käynyt keikoilla tai festareilla on rahan ja seuran puute. Rahat kun tässä opiskeluvaiheessa ovat kokoajan kortilla, eivätkä aina kaverinikaan innostu/pysty lähtemään mukaan. Yksin taas en todellakaan haluaisi lähteä, sen verran arka olen. 

10. Haluan säilyttää nykyiset ystävyyssuhteeni ennallaan ja ystävystyä mahdollisimman monen uuden ihmisen kanssa 

Elinikäiset ystävyyssuhteet ovat asioita, joita pidän erittäin tärkeinä. Olisi mahtavaa, jos vielä vanhana mummonakin pitäisin yhteyttä nykyisiin ystäviini ja tapaisimme silloinkin mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Haluaisin tietysti myös tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen, koska mitä suurempi ystäväpiiri, sitä mielenkiintoisempaa elämä on! 

Siinä olikin aimo annos unelmia, toivottavasti ne toteutuisivatkin! Löytyykö teiltä samanlaisia unelmia ja mitä itse lisäisitte listalle? 

Midsummer 2015

Hellou kaikki! Nyt on luvassa juhannuspostaus, pahoittelen että postaus tulee vasta tänään, mutta en aiemmin oikein ehtinyt postata, koska vasta eilen illalla kotiuduin poikaystäväni luota juhannuksen vietosta. 

Minä vietin siis juhannukseni ja sitä edeltävät päivät poikaystäväni luona maaseudulla, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että juurikin tämän vuoden juhannus oli kyllä tähänastisen elämäni paras. Juhannusaattona söimme hyvin ja illalla menimme katsomaan kokkoa kylän satamaan. Kokon katsomisen jälkeen olikin sitten vuorossa sipsien napostelua limpparin kanssa ja erä fortunaa koko porukalla eli poikaystäväni, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Illan pidetessä jutut kävivät hullummiksi ja naurun remakka kovemmaksi. Ja ei, kukaan meistä ei ollut humalassa! Tuli siis todistettua jälleen kerran, että ilman alkoholiakin voi olla superhauskaa. 

Hattarapilviä. Tämä kuva ei ole juhannukselta, vaan pari päivää ennen sitä. Pitkästä aikaa oli kaunis ilta niin monen harmaan ja sateisen illan jälkeen. 

Ja se juhannuksen ehdoton kohokohta; kokko. Pahoittelut kuvan todella huonosta laadusta, jouduin kuvaamaan kännykälläni, koska totta kai unohdin ottaa kamerani mukaan kokolle. No, ehkä saatte kuitenkin joten kuten selvää tuosta puurosta.  

Bää! Tuli myös ihasteltua näitä määkiviä ja suloisia eläimiä. 

Kaikin puolin mahtava juhannus ja juhannusviikko takana. Toivottavasti ensi juhannus olisi yhtä mahtava kuin tämä, ellei jopa mahtavempi! Nyt sitten takaisin ehkä hieman tylsempiin kesäloman rutiineihin, mutta onhan kotonakin välillä toki mukavaa olla, varsinkin lomalla!