Summer bucket list

Enää tasan viikko ja sitten alkaa kesäloma! Senpä kunniaksi päätinkin tehdä tämän monissa blogeissa nähdyn summer bucket listin, jossa siis kerron, että mitä kaikkea haluaisin tehdä ensi kesänä. Sen pidemmittä puheitta aloitetaan! 

Tänä kesänä haluan: 

1. Kasvattaa kukkia 

Isäni ja veljeni kärräsivät uutta multaa kukkapenkkiimme, joten olisi todella sääli, jos siihen kukkapenkkiin ei  sitten laitettaisi mitään. En ole todellakaan mikään viherpeukalo, mutta jospa minä tänä kesänä saisin kukat ja mahdolliset muut kasvit pidettyä elossa. Täytyykin ruveta googlaamaan, että mitkä kasvit voi laittaa maahan vasta näin myöhään keväästä. 

2. Tehdä vähintään yhden yön kestävän kalastusretken 

Poikaystäväni kanssa oli puhetta siitä, miten mahtavaa olisi tehdä kalastusretki ja nukkua yksi tai useampi yö laavussa ja kalastella. En ole koskaan ollut ns. "kunnollisella eräretkellä", mutta tänä kesänä haluaisin toteuttaa sen, kun olisi hyvää seuraakin.  

3. Sisustaa oman huoneeni uudelleen 

Tarkoitan siis kotikotini omaa huonetta. Muutto kotikotiin siis tapahtuu ensi viikolla, joten se tarkoittaa sitä, että entinen huone on sisustettava jälleen omannäköiseksi. Se kun on tällä hetkellä hieman sekaisin ja huonosti sisustettu. Ainakin sängyn paikkaa vaihdetaan ja vanhat julisteet vaihdetaan uusiin sun muuta pientä muutosta luvassa. 

4. Valokuvata paljon 

Joka vuosi kesän jälkeen tuntuu, että ei ole tullut otettua valokuvia tarpeeksi. Tämän kesän tavoite olisi siis valokuvata paljon ja tietystikin pyrkiä saamaan hyviä otoksia. Haluaisin myös kehittyä valokuvaamisessa ja aionkin lainata kirjastosta muutamia kirjoja ja lehtiä saadakseni lisää kuvausvinkkejä. 

5. Pyöräillä ja lenkkeillä

Viime kesänä tuli lenkkeiltyä jonkin verran, mutta pyöräily jäi tekemättä kokonaan, kun en noin. kilometrin pituista työmatkaa oikein laske mukaan. Haluaisin käydä pitkillä pyörälenkeillä ja nauttia samalla hienoista, kesäisistä maisemista. Myös kunnon kohottaminen samalla olisi enemmän kuin tarpeen. 

6. Reissata jonnekin 

Ihan sama missä, ihan sama kuinka kaukana, mutta kuhan edes jossakin. Reissupaikka voisi olla lähelläkin, jos se on sellainen, jossa en ole aiemmin käynyt. Kaikkein mukavinta olisi tietysti käydä pidemmällä reissulla, esimerkiksi Helsingissä tai Tallinnassa, mutta siihen vaikuttaa taas jälleen kerran rahatilanne.... 

7. Valvoa koko yön 

Tämä tulee tehtyä melkein joka kesä, ja toivottavasti tänäkin kesänä. Kesäyön hiljaisuus, valoisuus ja kauneus on vain niin ihanaa, että se on pakko kokea vähintään kerran kesässä. Seuraavana päivänä väsyttää, mutta univelat saa onneksi suhteellisen nopeasti korjattua. 

8. Opetella kokkaamaan 

Olisi todella hyödyllistä. Osaan leipoa ihan hyvin, mutta kokkaaminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta nyt kesällä minulla olisi hyvää aikaa opetella vihdoin kokkaamaan, kun niitä kesätöitä ei näkymästi ole tiedossa. 

9. Mökkeillä 

Se nyt vain kuuluu kesään, tarvitseeko lisäperusteluja? Okei, sanon kuitenkin: Luonnonrauha, lintujen laulu ja se koko mökkitunnelma, ne ovat aivan ehdottomia kesässä. 

10. Lukea kirjoja 

Kerrankin olisi aikaa, joten miksipä ei. Aurinkoa ottaessa on ihanaa lukea jotain mielenkiintoista kirjaa samalla. Tai sateisena ja myrskyisenä päivänä, jolloin ulos astuminen ei tunnu houkuttelevalta. 

11. Uida paljon 

Uiminen on ihanaa helteisen päivän päätteeksi ja se virkistää. 

Siinä oli minun summer bucket listini, miltäs kuulostaa? Entäs millaisia suunnitelmia teillä on kesälle? 

Summercottage time

Tuli käytyä ensimmäistä kertaa tänä keväänä kesämökillä. Oli kyllä aivan ihanaa saunoa ja rentoutua keskellä ei mitään lintujen laulaessa kilpaa. Sinne olisi voinut kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa, koeviikko ei oikein jaksa innostaa minua ollenkaan...  

Kun kävimme kävelyllä kesämökkimme lähistöllä, löysimmekin jo parhaat aikansa eläneen auton metsästä. Varmaan se on kököttänyt tuossa jo ainakin 40 vuotta, kun on jo sammaltakin alkanut kasvaa...

Ja huomenna pitäisi osata sitten selittää historian kokeeseen kaikki mahdollinen Suomen historiasta.... Hieman epäilyttää, että miten koko koe edes menee, koska lukumotivaatiota ei ole ollut suoraan sanottuna yhtään. Haluaisin hypätä suoraan vain kesälomaan, alan olla jo niin täynnä koulua ja kaiken maailman tehtäviä. No, ei auta valitus, pakko on vielä viimeinen koeviikko ja vähän rennompi valinnaisaineiden viikko saada suoritettua, niin sitten olisi lukion toinen vuosi paketissa! Lukuunottamatta tietenkin muutamaa avointa kurssia, joiden puuttuvia tehtäviä näillä näkymin teen kesälläkin... Viimeisellä kouluviikolla olisi hoidettava myös muutto omasta kämpästä takaisin porukoiden luo ja saada siivottua koko asunto perusteellisesti. Kiirettä pitää, mutta palkkiona on kesäloma, joten eiköhän nämä kaksi viikkoa vielä jotenkin mene. 

Spring

Kevät on kyllä todella kaunista aikaa.

Luonto herää henkiin pitkän unen jälkeen ja ihmisetkin alkavat pikkuhiljaa heräillä kaamosväsymyksistään ja talvimelankolioistaan. 

Monet myös ihastuvat tai rakastuvat ja niin kävi myös minulle.  

Ollaan jo todella lähellä kesää ja uudet seikkailut odottavat. Kevät-se kaikista vuodenajoista ihanin. 

****** 

Vaikka alkukeväästä tämä kevät tuntuikin hirveältä, koska minua väsytti koko ajan aivan vietävästi, ei tämä enää niin vastenmieliseltä tunnu, päinvastoin. Lämpimät ja aurinkoiset säät sekä luonnon kauneus ovat tehneet ilmeisesti tehtävänsä, koska olen paljon pirteämpi. Koulu meinaa tosin vielä hiukan ottaa päähän ja stressata, mutta ei sitäkään enää kauaa onneksi tarvitse kestää! 

Äitienpäivä

Aivan ensimmäiseksi onnea kaikki äidit! 

Tämä postaus käsittelee siis tietystikin äitejä, tai se keskittyy enemminkin omaan äitiini ja mummoihini, koska haluan näin äitienpäivänä hieman kertoa suhteestani omaan äitiin ja samalla mummoihini. Minun mielestäni he todellakin ansaitsevat sen, sen verran tärkeitä ihmisiä he minun elämässäni ovat ja ovat aina olleet. 

Minulla on aina ollut todella hyvät välit äitini kanssa. Osittain se varmasti johtuu siitä, että olen perheen ainoa tyttö. Lapsena totta kai välillä kiukkusin ja vedin itkupotkuraivareita, jos jokin ei mennyt oman mielen mukaan, mutta silti äiti antoi aina anteeksi ja riidan jälkeen sovittiin halaten. Me molemmat olemme todella äkkipikaisia, joten ei ole ihmekään, jos välillä otammekin sanallisesti yhteen. 

Murrosikäisenä hirmuisten kasvukipujen ja tunnemyrskyjen keskellä äiti oli aina korvaamaton tuki ja turva. Sain kerrottua hänelle kaiken, siis ihan kaiken ja se helpotti oloa todella paljon. Äiti osasi myös antaa hyviä neuvoja, melkein joka asiaan. Olen todella onnellinen, ettei murrosikäni aikana äiti-tytärsuhteemme päässyt kärsimään, vaan se säilyi ennallaan, ehkä jopa vahvistui. 

Nyt aikuisena (tuntuupa oudolta sanoa olevansa aikuinen!) äiti on minulle kuin ystävä. Voin edelleenkin kertoa kaikki asiani hänelle ja hän osaa auttaa niissä. Pidämme välillä omia shoppailupäiviä ja leivomme yhdessä ja kaikkea muuta mukavaa. Saan olla kyllä todella onnellinen siitä, että minulla on tuollainen äiti! 

Mutta kahta mummoani ei saa tietenkään unhoittaa! Molemmat heistä ovat olleet läsnä elämässäni todella paljon ja kun olin pieni, he usein hoitivat minua. Toinen mummoni, äidin äiti asuu tosin 6-7 tunnin matkan päässä, mutta siitä huolimatta hänkin hoiti minua todella usein. Isän äiti taas asuu noin. puolen tunnin matkan päässä, joten tietysti hän on käynyt meillä ja minä hänen luonaan hiukan useammin kuin toisen mummon luona. 

 Molemmat mummot ovat opettaneet minulle paljon elämästä. He ovat kertoneet omia lapsuus-ja nuoruusmuistojaan ja sitä kautta olen oppinut, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kuunnellessani heidän tarinoitaan ei niin ruusuisesta elämästä, olen oppinut kunnioittamaan omaani ja olemaan onnellinen pienistäkin asioista. Heillä molemmilla on myös elämän rankoista kokemuksista huolimatta aivan mahtavat huumorintajut ja heidän kanssaan saa todellakin nauraa maha kippurassa! Heidän elämänhalunsa ei ole hiipunut, vaikka ikää ja surullisia kokemuksia riittää. Nimenomaan sisua arvostan heissä molemmissa. He eivät ole antaneet periksi koskaan, vaan jatkavat sinnikkäästi eteenpäïn. Se jos jokin on kunnioitettavaa. Ei olekaan valehtelua, jos sanon, että he ovat roolimallejani monessa asiassa. 

 Isän äiti on jo niin vanha, ettei hän pysty itse siivoamaan tai käymään kaupassa. Siispä hoidettavan ja hoitajan roolit ovat vaihtuneet, minä käyn hänen luonaan siivoamassa ja välillä myös kaupassa. Sehän on tavallaan takaisinmaksu siitä, että hän hoiti minua niin paljon ollessani pieni. 

Mutta näihin tunnelmiin, oikein mahtavaa äitien päivää kaikille! Halatkaa äitejä ja ilmaiskaa kuinka tärkeitä he ovat. Jos mummonne ovat vielä elossa ja asuvat siedettävän matkan päässä, menkää ihmeessä kylään, he varmasti ilahtuvat siitä! 

 

Hello May

Moi taas kaikki! Viime postauskerrasta onkin vierähtänyt jo aivan liian pitkä aika, mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin väsätä tänne jälleen kuulumispostauksen. Viimeksi kirjoittelin tänne huhtikuun puolivälissä, kun nyt on jo toukokuun alku! Hurjaa, miten nopeasti aika menee. Mutta asiaan: Eli mitä minulle oikein kuuluu? Itseasiassa todella hyvää, vaikka kevätväsymys ja koulustressi hieman painavatkin. Valitettavasti en ole saanut vielä kesätyöpaikkaakaan, mutta muutoin elämä on ihanaa tällä hetkellä. Se on ihanaa siksi, että koulua on jäljellä enää vain 4 viikkoa ja sitten on loma! Toisekseen aloin tässä hiljattain seurustelemaan ihanan ihmisen kanssa ja muutenkin asiat ovat hyvin. 

Totta kai se, ettei minulla ole kesäksi (ainakaan vielä) työpaikkaa harmittaa jonkin verran, koska joudun irtisanomaan asuntoni sen takia ja muuttamaan takaisin vanhempieni luo, mutta loppujen lopuksi ei sekään kovin paha juttu ole. Voin kotonakotona nauttia koirien lenkittämisestä, luonnon rauhasta ja porukoiden seurasta. Saan viettää kiireettömiä päiviä päättäen itse mitä teen. Ei hassumpaa, eihän? Täytyy vain selvitä pienemmällä rahamäärällä ja nauttia elämän ilmaisista iloista. Ja toki saan vanhemmiltani hieman rahaa, jos teen kotihommia. 

Kuvat: Weheartit

Mutta niin, huhtikuukin vaihtui toukokuuhun ja itselläni kuun vaihdos menikin aikas mukavissa merkeissä. Vappuaattona vietin aikaa hyvien ystävieni kanssa, joista kahta en ollut nähnyt pitkään aikaan. Illalla kävimme parissa baarissa ja oli kyllä todella hauskaa! Väkeä oli liikkeellä paljon ja ihmiset olivat juhlatuulella, jotkut ehkä hieman liikaakin. Tämä loppuviikonloppu onkin sitten mennyt levätessä, väsyttää nimittäin aika paljon. 

Mutta keväisempiä ja lämpimämpiä kelejä odotellessa, hyvää toukokuun alkua kaikille! Itse rupean hoitamaan paria koulujuttua ja rentoutumaan ennen seuraavaa kouluviikkoa. 

Asiat, jotka surettavat/ahdistavat minua

Moi taas kaikki, tällä kertaa olisi hieman erilainen postaus tiedossa, kerron nimittäin asioista, jotka saavat minut surulliseksi tai ahdistuneeksi. Jonkinlaisia avautumisia siis tiedossa, joita ei tässä blogissa ole aiemmin nähty. Alunperin inspiraation tähän postaukseen sain siitä kun erään postauksen lopussa joku kysyi minulta mitkä asiat tekevät minut surulliseksi, joten kiitokset paljon hänelle inspiroimisesta!

Kollaasin kuvat: weheartit.com

1. Selvittämättömiksi jääneet välit edellisissä ihmissuhteissa 

Näitä minulta ei tosin onneksi löydy kuin itseasiassa vain yksi kappale, mutta sekin on mielestäni liikaa. Ihminen, jonka kanssa minulta jäi välit selvittämättä ennen välien katkeamista oli minulle vielä pari vuotta sitten hyvin rakas, jonka takia jos nykyään mietin häntä tulen aika surulliseksi ja mieltäni kaihertaa se, että mikä ihme meni vikaan. Meillä ei ollut riitaa, ei minkäälaista ja hän vain lähti elämästäni sanomatta sanaakaan. Katosi kuin tuhka tuuleen, enkä ole kuullut hänestä vieläkään mitään, vaikka aikaa on kulunut melkein puoli toista vuotta. Ja vaikka aikaa onkin kulunut, huomaan edelleenkin, kuinka mietin kyseistä ihmistä, vaikka olisinkin muka unohtanut hänet jo aikoja sitten. Mutta onneksi minulla on maailman parhaimmat ystävät, jotka auttoivat minut pahimman ahdistuksen yli ja jatkamaan! <3 

2. Uutiset

Joo kliseistä, tiedetään, mutta nykyään uutiset ovat ihan hirveitä. Joka päivä kerrotaan, kuinka jossakin päin maailmaa on kuollut viattomia ihmisiä sotien, terrori-iskujen ja murhien seurauksina. Erityisen surettavaa on, jos kuulen lasten tai eläinten kuolleen. Järkyttävintä on, että täällä Suomessakin on sattunut vähän ajan kuluessa aika monta perhesurmaa. Se on vain karu tosiasia, että ihmisiä ja eläimiä kuolee turhaan joka päivä, eikä pieni ihminen sille mitään voi. 

3. Ihmisten julmuus 

Tällä tarkoitan kaikkea julmuutta, en vain fyysistä väkivaltaa, vaan myös sanallista. Olen viime aikoina miettinyt sitä, että miten ihmeessä ihmiset voivat olla niin julmia, että haukkuvat jota kuta todella loukkaavilla haukkumanimillä ja käskevät jonkun jopa tappaa itsensä. Tällaista esintyy eniten netissä, jossa ihmisiä voi haukkua anonyyminä. Eikö näillä ihmisillä ole lainkaan omaatuntoa? Eivätkö he tajua, että kiusaamisesta voi seurata kiusattavalle ikuiset arvet, jotka voivat vaikuttaa vakavastikin tulevaisuudessa? 

Kollaasin kuvat: weheartit.com

4. Ihmisten ahdasmielisyys 

Tämä liittyy vahvasti tuohon ihmisten julmuuteen, mutta halusin kuitenkin tuoda tämän esiin yksittäisenä asiana. On todella ahdistavaa, että vielä nykyäänkin erilaisiin ihmisiin ei osata suhtautua kunnioittavasti. Oli kyse sitten seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvasta tai kehitysvammaisesta, niin aina jotenkin erilainen ihminen saa haukkuja ja syrjintää niskaansa. Inhottavintahan tässä on se, että erilaista ihmistä yleensä syrjitään ja kiusataan jostakin sellaisesta asiasta, mihin hän ei itse voi millään lailla vaikuttaa. 

5. Tappavat sairaudet 

Joka vuosi maailmassa kuolee miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä tappavien sairauksien takia. Sairaus ei katso ikää tai sitä, olisiko ihmisellä vielä jotakin koettavaa elämässä, se vain tulee ja vie. Kaikkein hirveintä on se, että niihin kuolee myös lapsia ja nuoria, vanhempien tuskan ajatteleminenkin saa kyyneleet kihoamaan silmiin. Saa olla onnellinen, että itse ja oma perhe on terve. 

6. Eläinten huono kohtelu 

Esimerkiksi lihatiloilla eläimet kärsivät todella paljon. Siat kärsivät ahtaissa loukuissa ja broilerit kasvatetaan niin isoiksi, että ne kärsivät sydän-ja jalkavaivoista. Myös turkistarhaus on jotakin, mitä en ymmärrä ja turkiseläinten olot ovat aivan järkyttävät. Ja ei, tällä en halua syyllistää ketään lihan syömisestä, minua vain surettaa tuotantoeläinten huonot olot. Onneksi on kuitenkin olemassa tiloja, joilla eläimet voivat elää hyvääkin elämää.  

Tätä postausta oli loppujen lopuksi aika hankalaa tehdä, koska tällä hetkellä elämäni on kuitenkin aika onnellista, eikä tarvitse kovin paljon murehtia. Mutta ainahan sitä jotakin murehdittavaa kuitenkin löytyy, varsinkin kun on suomalainen! Mutta vastapainoksi tälle postaukselle voisin tehdä postauksen, jossa kerron minua ilahduttavia asioita, niin ei tunnelma ole liian murheellinen, onhan nyt kuitenkin kevät! 

A mind needs books like a sword needs a whetstone

Rakastan kirjastoja. Niiden ansiosta tällaisellakin köyhällä opiskelijalla kuten minulla on varaa lukea mahtavia teoksia niin paljon kuin vain sielu sietää aivan ilmaiseksi. Lukeminen on ollut hieman tauolla koulukiireiden takia, mutta nyt keväällä aion elvyttää sen jälleen kukoistukseensa. Jatkan Tulen ja jään laulu-kirjasarjan lukemista (joka on muuten aivan mahtava!) ja sen jälkeen luen Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi kartuttaakseni luetunymmärtämistäni ja sanavarastoani englannin yo-koetta varten. Melkein tekisi mieli ahmia nuo kirjat heti kerralla, mutta valitettavasti läksyt ja muutaman avoimen kurssin tehtävien suorittaminen syövät aikaa lukemiselta. Sen lisäksi haluan myös lenkkeillä tässä ihanassa kevätsäässä. Noista huolimatta aikaa lukemiselle löytyy, paljonkin, jos aikaa sille vain osaa järjestää. 

Kuva: Napattu googlesta.