Bloggaaminen

Hei vaan taas kaikki pitkästä aikaa! Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, miksi aloitin pitämään blogia ja mitä se minulle merkitsee. Ajattelin, että nyt on pakko kirjoittaa tästä, koska olenhan kirjoitellut tätä blogia jo sellaiset puolitoista vuotta. 

Aloitin siis blogin pitämisen joulukuun lopussa 2013. Syy, miksi aloitin bloggaamisen oli se, että päiväkirjaan kirjoittaminen ei vain tuntunut riittävältä kirjoitusharrastukselta, halusin jotain näkyvämpää ja jotain, mihin voi liittää helposti kuvia ja muuta aineistoa. No, mikäs sen parempi vaihtoehto kuin blogi! Ja koska harrastan valokuvausta halusin myös valokuvani näkyviin muillekin kuin vain itselleni. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin miettiä blogin nimeä ja aihetta. Nimen keksiminen oli aika hankalaa, mutta loppujen lopuksi päädyin yksinkertaiseen, mutta mielestäni aika osuvaan mietelauseeseen: Enjoy the little things. Usean mielestä todella kliseinen ja kulutettu lause, mutta minun mielestäni todella hyvä elämänohje, koska onnellisuus syntyy mielestäni juurikin pienistä asioista. Blogin nimeksi se kävi mielestäni sen takia hyvin, koska elämän pienistä iloistahan minä tänne useimmiten kirjoittelen. Aihekin oli heti selvä: lifestyle, ehdottomasti. Lifestyle sen takia, koska mitään erikoisempaa harrastusta minulla ei ole ja pelkkä valokuvausblogi ei olisi myöskään toiminut, koska olisin halunnut kuitenkin kirjoitella samalla jotain elämästäni sekä mielipiteistäni ja todennäköisesti valokuvausblogi ei olisi muutenkaan pysynyt aktiivisena, koska välillä en vain keksi kuvausaiheita enkä muutenkaan luokittelisi itseäni kovin lahjakkaaksi valokuvaajaksi, olen pikemminkin sellainen harrastelijavalokuvaaja, jolla on järkkärillä kuvaamisesta vain perustiedot ja taidot (haluaisin kyllä kehittyä sen suhteen). 

Aiheen ja nimen mietittyäni olikin aika rueta rakentamaan blogin ulkoasua. Ja koska olen aivan todella onneton kaikkien css- ja html-koodien kanssa, päätin suosiolla tyytyä bloggerin mallin suunnittelutyökaluun. Aluksi olin luonnollisesti pihalla myös sen kanssa, mutta pikkuhiljaa opettelemalla sain kiinni sen ideasta ja jonkin ajan päästä osasin tehdä myös bannerin blogilleni (uskokaa pois, en aluksi tiennyt edes miten se tehdään). Postaukset olivat aluksi ehkä hieman tylsiä ja turhia, mutta pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua, mitä haluan blogiini kirjoittaa ja aloin panostaa enemmän. 

Blogin kirjoittaminen on minulle todella tärkeä harrastus. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja päiväkirjaakin olen kirjoittanut melkein siitä asti kun kynä vain jotenkuten pysyi kädessäni. Blogin kirjoittaminen eroaa päiväkirjasta siinä, että tänne saa helpommin laitettua kuvia ja siinä, että kuka tahansa voi lukea tätä, kun taas päiväkirjaani varjelen tarkasti muiden katseilta. Voisi tosin luulla, että minua harmittaa kun minun blogillani on vain 10 lukijaa, mutta ei se lukijoiden määrä ole pääasia bloggaamisessa. Myönnän toki joskus miettineeni bloggauksen lopettamista lukijoiden vähyyden vuoksi, mutta eihän siinä olisi järkeä. Miksi lopettaa tärkeä harrastus, vain sen takia ettei satu olemaan kovin suosittu? Teenhän tätä pääosin vain itseni iloksi, vaikka totta kai otan huomioon myös mahdolliset lukijoiden ja anonyyminä lukevien ehdotukset sekä välillä teen myös postauksia, jotka ovat suosittuja muiden blogien keskuudessa. En lopettanut myöskään sen takia, koska vaikka lukijoita on vähän, ovat hekin totta kai tärkeitä ja on mahtavaa, jos he nauttivat blogini lukemisesta. Olisi tavallaan epäreilua lopettaa blogin pitäminen noin heikon syyn takia, kun jotkut ihan oikeasti haluavat lukea tätä blogia. Virallisten lukijoiden lisäksi tätä blogiani seuraavat myös pari muualla asuvaa ystävääni sekä muutama sukulainen, joten tämän blogin kautta hekin saavat tietää hieman kuulumisiani, kun ei kovin usein ehditä näkemään.
On myös varmasti hauskaa lueskella tätä blogia joskus muutaman kymmenen vuoden päästä ja muistella kuvien ja kirjoitusten avulla, mitä sitä on oikein tullut tehtyä elämän varrella. Tai no olettaen tietysti, että tämäkin blogi vielä silloin löytyy jostakin internetin syövereistä, teknologian kehitys kun on niin huimaa, ettei tiedä, että katoaako tämäkin blogi jonnekin menneisyyteen. 

Minun mielestäni bloggauksen kuuluu olla rentouttavaa ja mukavaa. En halua ottaa stressiä siitä, vaikka kieltämättä välillä tulee kyllä stressattua, jos postaustauko venähtää liian pitkäksi. Mutta jos bloggaamisesta stressaa liikaa, niin se alkaa kyllä loppujenlopuksi näkyä postauksien laadussa, ainakin itselläni. 

Tällainen romaani tällä kertaa! Mitä mieltä olette, muut bloggaajat, oletteko suunnilleen samoilla linjoilla kanssani bloggauksen suhteen? 

Loma!

Vihdoin ja viimein minäkin olen lomalla. Tai olenhan minä ollut lomalla jo lauantaista asti, mutta nyt vasta pääsin kirjoittelemaan tänne siitä, koska on ollut kiirettä muuton ja siihen liittyvän huoneen järjestelyn ja siivouksen kanssa. Olen siis nyt saanut tämän kotikodin huoneeni järjesteltyä ja siivottua viihtyisäksi, vielä vain tulisi asetella julisteet seinille ja verhot ikkunoihin, niin se olisi täysin valmis! 

 Paljon mitään muuta en ole ehtinytkään vielä tehdä, muuta kuin käydä saunomassa kesämökillämme lauantai-iltana, joka oli taas kerran aivan ihanaa niin pitkän ajan jälkeen. 

Poikaystäväni myös yllätti minut viime viikolla tuollaisella todella kauniilla punaisella ruusulla kuukausipäivämme kunniaksi. Tuollainen pieni muistaminen arjen keskellä kyllä piristää aivan uskomattoman paljon! 

Kaunis kesäilta mökillä, jolloin järvi on aivan tyyni, voiko mikään olla parempaa?

Minä yksinkertaisesti rakastan kesää. Tiedän, kuulostaa todella kliseiseltä ja kaikkihan kesää rakastavat, mutta totta se vain on. Rakastan sitä, että aamulla auringonvalo alkaa paistaa silmiin ja herättelee minut vähitellen, rakastan sitä, että aamulla ei ole kiire minnekään, rakastan sitä, ettei koulutehtäviä enää kerry jatkuvasti rästiin, rakastan tuoreiden mansikoiden makua ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Rakastan kesässä ihan kaikkea. 

Summer bucket list

Enää tasan viikko ja sitten alkaa kesäloma! Senpä kunniaksi päätinkin tehdä tämän monissa blogeissa nähdyn summer bucket listin, jossa siis kerron, että mitä kaikkea haluaisin tehdä ensi kesänä. Sen pidemmittä puheitta aloitetaan! 

Tänä kesänä haluan: 

1. Kasvattaa kukkia 

Isäni ja veljeni kärräsivät uutta multaa kukkapenkkiimme, joten olisi todella sääli, jos siihen kukkapenkkiin ei  sitten laitettaisi mitään. En ole todellakaan mikään viherpeukalo, mutta jospa minä tänä kesänä saisin kukat ja mahdolliset muut kasvit pidettyä elossa. Täytyykin ruveta googlaamaan, että mitkä kasvit voi laittaa maahan vasta näin myöhään keväästä. 

2. Tehdä vähintään yhden yön kestävän kalastusretken 

Poikaystäväni kanssa oli puhetta siitä, miten mahtavaa olisi tehdä kalastusretki ja nukkua yksi tai useampi yö laavussa ja kalastella. En ole koskaan ollut ns. "kunnollisella eräretkellä", mutta tänä kesänä haluaisin toteuttaa sen, kun olisi hyvää seuraakin.  

3. Sisustaa oman huoneeni uudelleen 

Tarkoitan siis kotikotini omaa huonetta. Muutto kotikotiin siis tapahtuu ensi viikolla, joten se tarkoittaa sitä, että entinen huone on sisustettava jälleen omannäköiseksi. Se kun on tällä hetkellä hieman sekaisin ja huonosti sisustettu. Ainakin sängyn paikkaa vaihdetaan ja vanhat julisteet vaihdetaan uusiin sun muuta pientä muutosta luvassa. 

4. Valokuvata paljon 

Joka vuosi kesän jälkeen tuntuu, että ei ole tullut otettua valokuvia tarpeeksi. Tämän kesän tavoite olisi siis valokuvata paljon ja tietystikin pyrkiä saamaan hyviä otoksia. Haluaisin myös kehittyä valokuvaamisessa ja aionkin lainata kirjastosta muutamia kirjoja ja lehtiä saadakseni lisää kuvausvinkkejä. 

5. Pyöräillä ja lenkkeillä

Viime kesänä tuli lenkkeiltyä jonkin verran, mutta pyöräily jäi tekemättä kokonaan, kun en noin. kilometrin pituista työmatkaa oikein laske mukaan. Haluaisin käydä pitkillä pyörälenkeillä ja nauttia samalla hienoista, kesäisistä maisemista. Myös kunnon kohottaminen samalla olisi enemmän kuin tarpeen. 

6. Reissata jonnekin 

Ihan sama missä, ihan sama kuinka kaukana, mutta kuhan edes jossakin. Reissupaikka voisi olla lähelläkin, jos se on sellainen, jossa en ole aiemmin käynyt. Kaikkein mukavinta olisi tietysti käydä pidemmällä reissulla, esimerkiksi Helsingissä tai Tallinnassa, mutta siihen vaikuttaa taas jälleen kerran rahatilanne.... 

7. Valvoa koko yön 

Tämä tulee tehtyä melkein joka kesä, ja toivottavasti tänäkin kesänä. Kesäyön hiljaisuus, valoisuus ja kauneus on vain niin ihanaa, että se on pakko kokea vähintään kerran kesässä. Seuraavana päivänä väsyttää, mutta univelat saa onneksi suhteellisen nopeasti korjattua. 

8. Opetella kokkaamaan 

Olisi todella hyödyllistä. Osaan leipoa ihan hyvin, mutta kokkaaminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta nyt kesällä minulla olisi hyvää aikaa opetella vihdoin kokkaamaan, kun niitä kesätöitä ei näkymästi ole tiedossa. 

9. Mökkeillä 

Se nyt vain kuuluu kesään, tarvitseeko lisäperusteluja? Okei, sanon kuitenkin: Luonnonrauha, lintujen laulu ja se koko mökkitunnelma, ne ovat aivan ehdottomia kesässä. 

10. Lukea kirjoja 

Kerrankin olisi aikaa, joten miksipä ei. Aurinkoa ottaessa on ihanaa lukea jotain mielenkiintoista kirjaa samalla. Tai sateisena ja myrskyisenä päivänä, jolloin ulos astuminen ei tunnu houkuttelevalta. 

11. Uida paljon 

Uiminen on ihanaa helteisen päivän päätteeksi ja se virkistää. 

Siinä oli minun summer bucket listini, miltäs kuulostaa? Entäs millaisia suunnitelmia teillä on kesälle? 

Summercottage time

Tuli käytyä ensimmäistä kertaa tänä keväänä kesämökillä. Oli kyllä aivan ihanaa saunoa ja rentoutua keskellä ei mitään lintujen laulaessa kilpaa. Sinne olisi voinut kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa, koeviikko ei oikein jaksa innostaa minua ollenkaan...  

Kun kävimme kävelyllä kesämökkimme lähistöllä, löysimmekin jo parhaat aikansa eläneen auton metsästä. Varmaan se on kököttänyt tuossa jo ainakin 40 vuotta, kun on jo sammaltakin alkanut kasvaa...

Ja huomenna pitäisi osata sitten selittää historian kokeeseen kaikki mahdollinen Suomen historiasta.... Hieman epäilyttää, että miten koko koe edes menee, koska lukumotivaatiota ei ole ollut suoraan sanottuna yhtään. Haluaisin hypätä suoraan vain kesälomaan, alan olla jo niin täynnä koulua ja kaiken maailman tehtäviä. No, ei auta valitus, pakko on vielä viimeinen koeviikko ja vähän rennompi valinnaisaineiden viikko saada suoritettua, niin sitten olisi lukion toinen vuosi paketissa! Lukuunottamatta tietenkin muutamaa avointa kurssia, joiden puuttuvia tehtäviä näillä näkymin teen kesälläkin... Viimeisellä kouluviikolla olisi hoidettava myös muutto omasta kämpästä takaisin porukoiden luo ja saada siivottua koko asunto perusteellisesti. Kiirettä pitää, mutta palkkiona on kesäloma, joten eiköhän nämä kaksi viikkoa vielä jotenkin mene. 

Spring

Kevät on kyllä todella kaunista aikaa.

Luonto herää henkiin pitkän unen jälkeen ja ihmisetkin alkavat pikkuhiljaa heräillä kaamosväsymyksistään ja talvimelankolioistaan. 

Monet myös ihastuvat tai rakastuvat ja niin kävi myös minulle.  

Ollaan jo todella lähellä kesää ja uudet seikkailut odottavat. Kevät-se kaikista vuodenajoista ihanin. 

****** 

Vaikka alkukeväästä tämä kevät tuntuikin hirveältä, koska minua väsytti koko ajan aivan vietävästi, ei tämä enää niin vastenmieliseltä tunnu, päinvastoin. Lämpimät ja aurinkoiset säät sekä luonnon kauneus ovat tehneet ilmeisesti tehtävänsä, koska olen paljon pirteämpi. Koulu meinaa tosin vielä hiukan ottaa päähän ja stressata, mutta ei sitäkään enää kauaa onneksi tarvitse kestää! 

Äitienpäivä

Aivan ensimmäiseksi onnea kaikki äidit! 

Tämä postaus käsittelee siis tietystikin äitejä, tai se keskittyy enemminkin omaan äitiini ja mummoihini, koska haluan näin äitienpäivänä hieman kertoa suhteestani omaan äitiin ja samalla mummoihini. Minun mielestäni he todellakin ansaitsevat sen, sen verran tärkeitä ihmisiä he minun elämässäni ovat ja ovat aina olleet. 

Minulla on aina ollut todella hyvät välit äitini kanssa. Osittain se varmasti johtuu siitä, että olen perheen ainoa tyttö. Lapsena totta kai välillä kiukkusin ja vedin itkupotkuraivareita, jos jokin ei mennyt oman mielen mukaan, mutta silti äiti antoi aina anteeksi ja riidan jälkeen sovittiin halaten. Me molemmat olemme todella äkkipikaisia, joten ei ole ihmekään, jos välillä otammekin sanallisesti yhteen. 

Murrosikäisenä hirmuisten kasvukipujen ja tunnemyrskyjen keskellä äiti oli aina korvaamaton tuki ja turva. Sain kerrottua hänelle kaiken, siis ihan kaiken ja se helpotti oloa todella paljon. Äiti osasi myös antaa hyviä neuvoja, melkein joka asiaan. Olen todella onnellinen, ettei murrosikäni aikana äiti-tytärsuhteemme päässyt kärsimään, vaan se säilyi ennallaan, ehkä jopa vahvistui. 

Nyt aikuisena (tuntuupa oudolta sanoa olevansa aikuinen!) äiti on minulle kuin ystävä. Voin edelleenkin kertoa kaikki asiani hänelle ja hän osaa auttaa niissä. Pidämme välillä omia shoppailupäiviä ja leivomme yhdessä ja kaikkea muuta mukavaa. Saan olla kyllä todella onnellinen siitä, että minulla on tuollainen äiti! 

Mutta kahta mummoani ei saa tietenkään unhoittaa! Molemmat heistä ovat olleet läsnä elämässäni todella paljon ja kun olin pieni, he usein hoitivat minua. Toinen mummoni, äidin äiti asuu tosin 6-7 tunnin matkan päässä, mutta siitä huolimatta hänkin hoiti minua todella usein. Isän äiti taas asuu noin. puolen tunnin matkan päässä, joten tietysti hän on käynyt meillä ja minä hänen luonaan hiukan useammin kuin toisen mummon luona. 

 Molemmat mummot ovat opettaneet minulle paljon elämästä. He ovat kertoneet omia lapsuus-ja nuoruusmuistojaan ja sitä kautta olen oppinut, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kuunnellessani heidän tarinoitaan ei niin ruusuisesta elämästä, olen oppinut kunnioittamaan omaani ja olemaan onnellinen pienistäkin asioista. Heillä molemmilla on myös elämän rankoista kokemuksista huolimatta aivan mahtavat huumorintajut ja heidän kanssaan saa todellakin nauraa maha kippurassa! Heidän elämänhalunsa ei ole hiipunut, vaikka ikää ja surullisia kokemuksia riittää. Nimenomaan sisua arvostan heissä molemmissa. He eivät ole antaneet periksi koskaan, vaan jatkavat sinnikkäästi eteenpäïn. Se jos jokin on kunnioitettavaa. Ei olekaan valehtelua, jos sanon, että he ovat roolimallejani monessa asiassa. 

 Isän äiti on jo niin vanha, ettei hän pysty itse siivoamaan tai käymään kaupassa. Siispä hoidettavan ja hoitajan roolit ovat vaihtuneet, minä käyn hänen luonaan siivoamassa ja välillä myös kaupassa. Sehän on tavallaan takaisinmaksu siitä, että hän hoiti minua niin paljon ollessani pieni. 

Mutta näihin tunnelmiin, oikein mahtavaa äitien päivää kaikille! Halatkaa äitejä ja ilmaiskaa kuinka tärkeitä he ovat. Jos mummonne ovat vielä elossa ja asuvat siedettävän matkan päässä, menkää ihmeessä kylään, he varmasti ilahtuvat siitä! 

 

Hello May

Moi taas kaikki! Viime postauskerrasta onkin vierähtänyt jo aivan liian pitkä aika, mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin väsätä tänne jälleen kuulumispostauksen. Viimeksi kirjoittelin tänne huhtikuun puolivälissä, kun nyt on jo toukokuun alku! Hurjaa, miten nopeasti aika menee. Mutta asiaan: Eli mitä minulle oikein kuuluu? Itseasiassa todella hyvää, vaikka kevätväsymys ja koulustressi hieman painavatkin. Valitettavasti en ole saanut vielä kesätyöpaikkaakaan, mutta muutoin elämä on ihanaa tällä hetkellä. Se on ihanaa siksi, että koulua on jäljellä enää vain 4 viikkoa ja sitten on loma! Toisekseen aloin tässä hiljattain seurustelemaan ihanan ihmisen kanssa ja muutenkin asiat ovat hyvin. 

Totta kai se, ettei minulla ole kesäksi (ainakaan vielä) työpaikkaa harmittaa jonkin verran, koska joudun irtisanomaan asuntoni sen takia ja muuttamaan takaisin vanhempieni luo, mutta loppujen lopuksi ei sekään kovin paha juttu ole. Voin kotonakotona nauttia koirien lenkittämisestä, luonnon rauhasta ja porukoiden seurasta. Saan viettää kiireettömiä päiviä päättäen itse mitä teen. Ei hassumpaa, eihän? Täytyy vain selvitä pienemmällä rahamäärällä ja nauttia elämän ilmaisista iloista. Ja toki saan vanhemmiltani hieman rahaa, jos teen kotihommia. 

Kuvat: Weheartit

Mutta niin, huhtikuukin vaihtui toukokuuhun ja itselläni kuun vaihdos menikin aikas mukavissa merkeissä. Vappuaattona vietin aikaa hyvien ystävieni kanssa, joista kahta en ollut nähnyt pitkään aikaan. Illalla kävimme parissa baarissa ja oli kyllä todella hauskaa! Väkeä oli liikkeellä paljon ja ihmiset olivat juhlatuulella, jotkut ehkä hieman liikaakin. Tämä loppuviikonloppu onkin sitten mennyt levätessä, väsyttää nimittäin aika paljon. 

Mutta keväisempiä ja lämpimämpiä kelejä odotellessa, hyvää toukokuun alkua kaikille! Itse rupean hoitamaan paria koulujuttua ja rentoutumaan ennen seuraavaa kouluviikkoa.