Kuulumisia

Hei taas! Nyt olisi pitkästä aikaa sitten kuulumispostauksen aika, viime aikoina kun olen höpöttänyt muista jutuista kuin vain arjesta. Tällä viikolla olin paljon energisempi kuin yleensä, en tiedä johtuiko se siitä, että olen syönyt terveellisesti ja liikkunut, vai minkä ihmeen energiapistoksen tämän kaamoksen keskellä olen lie saanut. 

Maanantaina käytin ylimääräisen energiani hyväksi ja siivosin vihdoinkin vaatekaappini! Se olikin ollut aivan täysi sekamelska ihan liian pitkään. Poistin kaapista myös käyttämättömät vaatteet ja niitä kertyikin iso laatikollinen. Myös kesävaatteet laitoin vihdoin säilöön, vaikka se olisi pitänyt tehdä jo lokakuussa..... 

Söin myös aivan älyttömän hyvää porkkanakeittoa, jonka äitini teki viime viikonloppuna ja antoi mukaan kämpilleni. Pitäisi itsekin viitsiä tehdä tuota, se kun ei kuulemma kovin vaikeaa ole. 

Makeanhimo on pysynyt aika tehokkaasti kurissa hedelmien avulla. Voi olla, että energisyyteni syy on johtunut osittain hedelmistä, kaiken joulumätön jälkeen kehoni on mahtanut olla aika tukossa, joten jälleen kevyemmin syöminen on varmasti tehnyt tehtävänsä.

Lupaukseni treenaamisesta on pysynyt myöskin tähän asti. Treenailen siis joka toinen päivä tai kolme kertaa viikossa. En käy kuntosalilla, mutta teen kotona youtubesta lihaskunto-ja kestävyys treenejä, joiden kesto on 30-40min. Moni teistä varmasti pitää tätä aika vähäisenä määränä, mutta koska olen niin alkuvaiheessa, niin arvelin aloittaa hieman pienemmällä määrällä, ettei motivaatio aivan heti kuole. Tarkoituksena olisi kuitenkin lisätä harjoitusmääriä ja aikaa sitten kun kuntoni kehittyy. Tavoitteenani on hyvä kunto ja vahvempi keho, mutta mitään kilotavoitetta tai täysin timmiä vartaloa en tavoitteeksi pistä, koska mielestäni tärkein juttu liikunnassa on kuitenkin saada hyvä olo. Olen myös huomannut, että aina jos olen tarkkaillut painoani, enkä ole vaa'alle mennessäni ollut tyytyväinen, on motivaationi ja itsetuntoni romahtanut tyystin. Siispä tyydyn tarkkailemaan vain kuntoani ja oloani, en ulkonäöllisiä seikkoja. Nyt viikonloppuna ollessani kotonakotona, olen myös luonut lunta, mikä on mielestäni aivan yhtä tehokasta kuin salilla käynti, tai ainakin se tuntuu siltä, kun lumi on märkää ja kolattavana/lapioitavana on iso alue. Vaikka se onkin hieman raskasta, olen nauttinut siitä todella paljon, se on jollakin lailla todella rentouttavaa, kuten muukin liikunta. Eli jos haluatte raitista ilmaa ja hyvän treenin käsivarsille ja koko kropalle, niin ei kun lumihommiin vain! 

Innostuin myös tekemään smoothieta pitkästä aikaa. Omaan smoothieeni laitoin pakastemustikoita-ja vadelmia, maitoa, banaanin ja vähän sekamarjajogurttia. Pakastemustikat ja vadelmat pitää siis ennen käyttöä kuumentaa tai kiehauttaa. Smoothieni maistui muuten ihan hyvältä, mutta ehkä se olisi kaivannut hieman enemmän makeutta, koska sokeria en muistanut lisätä edes niihin pakastemarjoihin kiehautusvaiheessa. Sokerittomuudesta huolimatta, oli se ihan hyvä välipala. 

Väsäsin myös tuollaisen yksinkertaisen, mutta herkullisen lämpimän leivän. Sisälle laitoin tonnikalaa, raejuustoa, juustoa, tomaattia ja ketsuppia. Itse laitoin tämän uuniin, vaikka olisihan sen voinut mikroonkin laittaa, mutta mielestäni uunissa tulee parempi ja rapeampi tulos. Lämpimät leivät ovat todella kätevää syötävää, koska sisään voi laittaa melkein mitä tahansa mitä kaapista löytyy ja se valmistuu todella nopeasti! 

Päiväkirjaan kirjoittelu on yksi lempipuuhistani, vaikkakin se on viime aikoina vähentynytkin huomattavasti koulukiireiden keskellä. Tykkään edelleen kirjoitella käsin, vaikka päiväkirjaa voisi kirjoittaa myös koneella. Käsin kirjoittaen paperille jää aivan oma kädenjälki, mikä on mielestäni paljon kivempi juttu kuin tietokoneen automaattiset fontit. Päiväkirjaani kirjoitan käytännössä kaiken, mitä elämässäni tapahtuu, mitä tunnen ja mitä ajattelen. Joskus kirjoitin päivittäin, mutta nykyään tulee kirjoiteltua hädin tuskin kerran viikossa. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja silloin kun kaikki vain vituttaa, on sinne hyvä purkaa kaikki, mikä ärsyttää, koska kukaan ei lue sitä eikä voi suuttua. 

Tällä viikolla on ollut myös vanhojentanssitreenejä, jotka ovat sujuneet ihan hyvin rytmisekoiluista ja pienistä unohduksista huolimatta. Aloitin myös uuden harrastuksen, joka on siis nuortenteatteri. Ryhmämme on tosin pieni, mutta ehkäpä me jotain saamme aikaiseksi pienelläkin porukalla. Tällä hetkellä suunnittelemme ja käsikirjoitamme näytelmää, jonka on keksinyt eräs pienen ryhmämme jäsen. Mielestäni se on ihan mielenkiintoista,varsinkin kuhan pääsemme tositoimiin näyttelemään ja harjoittelemaan käsikirjoitusta. 

Mutta minä menen viettämään aikaa vierailulle tulleen mummoni kanssa ja luultavasti vielä ulos tekemään lumitöitä. Hyvää viikonloppua kaikki!

Yksin asumisesta

Hei vaan jälleen. Tällä kertaa arvelin tehdä postauksen yksin asumisesta, kun en siitä ole melkein mitään kertonut täällä blogin puolella. 

Muutin siis omilleni vähän yli vuosi sitten, vuoden 2013 syksyllä. Alunperin tarkoitus oli asua lukioaika porukoiden luona, tai muuttaa vasta toisena vuonna omaan kämppään, mutta mieli muuttui aika äkkiä koulun alettua. Silloin minulla oli poikaystävä ja minua ärsytti, koska en päässyt aina tapaamaan häntä keskustaan silloin kun halusin, vaan tapaamiset riippuivat aina siitä, oliko porukoillani käyntiä keskustassa. Siispä päätin, että haluan muuttaa omilleni. Vanhemmille tämä oli aivan ok, koska olimme puhuneet siitä jo ennen lukion alkua. Syynä ei kuitenkaan ollut vain se, että tapaisin poikaystävääni, vaan myös se, että joskus jos kouluni olisi alkanut kymmeneltä, minun olisi ollut kuitenkin pakko mennä kahdeksaksi, koska minulla ei ollut kyytiä myöhemmin. Se olisi ollut aika raivostuttavaa, koska kukapa ei haluaisi nukkua edes yhtenä päivänä viikossa hieman pidempään. Sen lisäksi jouduin myös välillä odottamaan muutaman tunnin kouluni loputtua, että äitini pääsisi töistä ja sitten vasta kotiin. Ja siis bussiyhteydethän porukoiden luota eivät olisi olleet minkäänlaiset, eli nekään eivät olisi tuoneet helpotusta ongelmaan. 

Hain siis asuntoa saman tien kaupungin vuokrataloilta ja sain sen aika nopeasti. Vuokra oli budjettiin sopiva ja asunto oli hyvin tilavakin kaiken lisäksi. Vanhempani tekivät minulle yllätyksen eräänä päivänä hakiessaan minut koulusta katsomaan asuntoani. He eivät kertoneet vasta kun olimme asuinalueeni parkkipaikalla, että olemme menossa katsomaan tulevaa asuntoani. Se oli aivan mahtavaa ja rupesin heti suunnittelemaan minne laitan mitäkin. Lokakuun ensimmäisenä päivänä oli sitten kämppä vapaa ja menin isäni kanssa tekemään vuokrasopimuksen. Aivan heti sinä päivänä en kuitenkaan muuttanut, vaan toin vain osan kamoistani sinne ja siivosimme koko asunnon isän kanssa. Asumaan sinne asetuin muistaakseni viikon tai kaksi kämpän vapautumisen jälkeen.

Yksin asumisen hyvät puolet: 

1. Saat olla rauhassa. Kukaan ei häiritse sinua, eikä puutu tekemisiisi. (Tietty, jos olet alaikäinen, niin totta kai vanhemmat jonkin verran puuttuvat, mutta asuessasi yksin eivät he joka asiaan pysty puuttumaan). 

2. Saat kutsua kavereita kylään milloin vain haluat. Pitää tosin ottaa huomioon naapurit, ei saa metelöidä ihan liikaa. 

3. Saat sisustaa mielesi mukaan. Itselläni tosin sitä sisustamista on rajoittanut hiukan rahatilanne ja vanhempieni hieman kielteinen suhtautuminen siihen. Heidän mielestään kun ekan asunnon sisustaminen on turhaa. Tai no, lähinnä tätä mieltä on isäni, äiti ei niinkään. 

4. Sinun ei tarvitse tapella kenenkään kanssa, mitä ohjelmaa katsotaan. Saat myös katsoa elokuvia milloin vain mielesi tekee. 

5. Saat kokkailla ja leipoa keittiössä milloin vain huvittaa ja mitä huvittaa. 

Yksin asumisen huonot puolet: 

1. Välillä saattaa olla yksinäistä. Jos siis kaverit eivät aina jaksa olla kanssasi. Itse ainakin välillä kaipaan ihan vain normiarkea perheen kanssa. Mutta tosin käyn aina viikonloppuisin kotona, joten ei se ikävä kovin suuri ole, kotiviikonlopun jälkeen melkein jo kaipaakin omaa rauhaa. 

2. Kaikki kotityöt on tehtävä itse. Siivoaminen, ruoanlaitto ja pyykinpesu. Minun ei tosin tarvitse pestä pyykkiä, koska vanhempieni koti on tosiaan loppujenlopuksi niin lähellä, että aina käydessäni viikonloppuna kotona pesen vaatteet siellä. 

3. Jos sinulla on kotieläimiä, joita et voi ottaa kotoakotoa mukaan, niin niitä tulee ikävä. Tai ainakin itselleni tulee aikamoinen ikävä viikon aikana meidän kahta koiraa. 

4. Jos herätyskellosi pettää, eikä herätä sinua, ei kukaan muukaan herätä sinua. Luojan kiitos minulle on käynyt näin vain kerran ja silloinkin ehdin mennä kouluun ihan hyvin. 

5. Avaimista täytyy pitää todella hyvä huoli. Jos avaimet siis katoavat tai jäävät sisälle, on soitettava huoltoyhtiö avaamaan ovi ja se maksaa. Tai jos vanhempasi asuvat lähempänä ja viitsivät käydä avaamassa (olettaen, että heillä on avain kämppääsi). 

Pääosin yksin asuminen on mielestäni mukavaa, mutta koska itsellläni on aika hyvät välit perheeseeni, niin kaipaan aikaa myös heidän kanssaan. Mutta tosiaan, pääsen aina viikonloppuina porukoille, joten se on jo aika hyvä juttu. 

Uuden vuoden lupaukset ja toiveet 2015

Hei taas kaikki, viime postauksessa muisteltiin vuotta 2014, mutta lupaukset ja toiveet vuodelle 2015 jäivät kertomatta. Nytpä on siis aika paneutua niihin kolmen weheartit-kuvista kyhätyn kollaasin avulla! 

1. Luen kirjoja enemmän. 

2. Valokuvaan paljon enemmän. 

Haluaisin saada enemmän muistoja talteen ikimuistoisista tai muuten vain mukavista hetkistä. Voisin ottaa enemmän kuvia ihan arkisista asioista ja paikoista. Nyt vuonna 2015 lupaan tehdä niin! Eikä aina tarvitse olla mukana järkkäri, vaan myös kännykän kamera käy mainiosti, niissä kun on nykyään todella hyvät kamerat. 

3. Opettelen meikkaamaan. 

Kyllä minulta ihan perusmeikin tekeminen onnistuu, (meikkivoide, puuteri, ripsari) mutta haluaisin oppia tekemään hienompia ja näyttävämpiä meikkejä. Todennäköisesti en kuitenkaan rupea arkena esimerkiksi kouluun meikkaamaan, koska olen laiska, mutta juhliin ja baariin (tänä vuonna täytän 18) olisi kiva osata tehdä kunnollinen juhlameikki. Myöskin vanhojentanssit ovat aivan oven takana. 

4. Haluan olla onnellinen. 

Aika itsestäänselvä toive, mutta aika tärkeä silti. Onnellisuus merkitsee itselleni sitä, että olen tyytyväinen itseeni, kavereiden ja perheen kanssa on välit kunnossa ja terveys on hyvä. Sen lisäksi onnellisuus merkitsee myös sitä, että elämässä on sopivasti sisältöä, mutta ei liikaa, ettei tule stressiä. 

5. Juon vettä enemmän. 

Vettä tulee juotua aivan liian vähän. Vesi auttaa ihon kunnossa pysymiseen, aineenvaihduntaan ja on muutenkin kaikin puolin parempi janojuoma kuin mikään muu. Hampaitani säästääkseni ja kehoa hoivatakseni olen luvannut juoda sitä enemmän. 

6. Aloitan säännöllisen liikunnan. 

Varmaan miljoonas kerta kun lupaan tämän....Mutta pakko se on luvata tänäkin vuonna ja tarkoituksena olisi nyt pitää se! En tiedä miksi, mutta joka kerta kun olen aloittanut kuntoilun, on motivaationi lopahtanut heti yhden tai kahden viikon jälkeen. Nyt olen päättänyt, että aloitan rauhallisemmin ja lisään harjoituskertoja ja rankkuutta vähitellen, niin jospa sekin motivaatio pysyisi kohdillaan. Kuntosalille en uskaltaudu, mutta kotona aion tehdä lihaskunto- ja kestävyystreenejä kehon oman painon ja pienien käsipainojen kanssa. Tarkoituksena olisi siis saada vahvempi keho ja parempi kunto. 

7. Syön terveellisesti. 

Herkkulakkoni alkaa tämän joululoman loputtua. Tai jos en kokonaan pysty pysymään erossa niistä, niin ainakin roimasti vähennän ja viikossa herkkupäiviä saa olla vain yksi. Herkkulakkoni kestää siis helmikuun alkuun, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että silloin saisi syödä epäterveellisesti, vaan sitä, että saan herkutella silloin tällöin, kun tammikuun tavoite olisi olla periaatteessa kokonaan ilman. Ajattelin myös pitää välillä sellaisia viikkoja, jolloin syön vain kasvisruokaa, mutta maitotuotteet ja munat olisivat kuitenkin sallittuja. Punaista lihaa en muutenkaan syö ollenkaan, mutta voisin olla välillä ilman kanaa ja kalkkunaakin. 

8. En stressaa turhaan. 

Oli kyse sitten koulusta tai muista jutuista, en aio stressata. Annan itselleni armoa, vaikka kokeesta tulisikin huonompi kuin yleensä. Ei kaikki ole niin vakavaa, että kannattaisi stressata päätään puhki. Tärkeintä on, että tekee parhaansa ja edes yrittää.  

Mutta mitä toivon? 
Ainakin sitä, että ystävyyssuhteeni säilyvät ennallaan ja kokisin ystävieni kanssa unohtumattomia kokemuksia, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Olisi ihanaa myös saada mahdollisuus matkustaa ja hankkia sitä kautta uusia kokemuksia. En tarkoita, että se matkustus tarkoittaisi aina ulkomaille lähtöä, vaan että saisin edes kotimaassa nähdä erilaisia paikkoja, sekin olisi mahtavaa. Haaveilen kyllä kovasti ulkomaille lähdöstä, mutta rahatilanne tuskin antaa myöten tänäkään vuonna, mutta ainahan saa toivoa. Haluan myös olla enemmän ulkona ja vaeltaa metsissä, kuvata luontoa ja vain nauttia. Vuoden 2015 toiveet voisi siis itseasiassa tiivistää yhdeksi lauseeksi: Saada uusia kokemuksia. 

Vuosi 2014

Nyt on taas se päivä vuodesta, jolloin mietitään mitä sitä on tullut tehtyä kuluneen vuoden aikana. Itselläni vuosi 2014 ei ollut kovin kummoinen, ei erityisen huono, mutta ei erityisen hyväkään. Vähän tylsä vuosi, voisi kai sanoa. Mutta koska tämä vuosi oli tylsä, on otettava haasteeksi saada vuodesta 2015 mielenkiintoisempi ja jännittävämpi! Mutta joka tapauksessa tältä tylsältäkin vuodelta on jokunen valokuva kertynyt, joten mennäänpä niihin! 

Talvi oli aika kehno, tämä kuva on tammikuulta ja muistan, kuinka hypimme riemusta kavereideni kanssa kun lunta satoi edes tämän verran ja oli vähän pakkasta. Lopputalvi olikin aika loskainen ja vähäluminen.  

Hiihtolomalla vierailin tavalliseen tapaani äitini kanssa tätini luona Helsingissä ja maistoin blinejä aivan ensimmäistä kertaa! Olivat aivan mahtavan makuisia, suosittelen ehdottomasti kaikille. 

Huhtikuussa kävin vanhempieni, toisen tätini ja hänen miesystävänsä kanssa Tallinnassa. Tämähän oli minulle toinen kerta, koska ensimmäinen vierailuni sinne oli vuonna 2013, kun olin luokkaretkellä siellä. 

Toukokuussa saimme kaveriporukan kanssa hyppytunneilla nauttia ihanasta auringonpaisteesta kouluamme lähellä olevan joen rannalla.  

Toukokuussa juhlittiin myös mummoni 90-vuotisjuhlia ja tätini loihti noin hienon kakun! 

Kesäkuun alussa juhlimme sitten toisenlaista juhlaa: veljeni lakkiaisia. Juhlapaikkana meillä oli aika kiva metsästysmaja ja vieraita oli noin 20-30. 

Tänä vuonna myös luin ihania kirjoja ja ehdoton suosikkini on George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-kirjasarja. Tällä hetkellä olen menossa viidennessä kirjassa, eli Korppien kesteissä. 

Ennen kuin rakastuin Tulen ja jään laulu-kirjoihin, rakastuin kuitenkin TV-sarjaan isoveljeni ja erään ystäväni innoittamana. Aika piakkoin, kun aloin katsoa sarjaa tilasin myös boksin, jossa on kaudet 1-3. Enkä ole katunut ollenkaan, sarja on niin hyvä, että olen katsonut kaikki kaudet moneen kertaan läpi! 

Juhannuskokon jämä Rautavaaran metsäkartanolla. Juhannusta siis vietin vain perheen kanssa ja kävimme katsomassa Metsäkartanon juhannusta. Silloin oli kyllä aivan kamalan kylmä ilma! 

Heinäkuussa kävimme vaeltamassa Tiilikan kansallispuistossa samalla porukalla, joka oli Tallinnassa. Kuten kuvasta näkyy, kahvinkeitto ja eväiden syönti on käynnissä. 

Tämä kuva on otettu syksyllä kesämökiltämme. Vietin yhden viikonlopun mökkeillen ja keräten puolukoita Helsingistä tulleen tätini ja porukoideni kanssa. 

Ehkei tämä vuosi kuitenkaan aivan tylsistä tylsin ollutkaan, kun muistelin noiden kuvien avulla tekemiäni asioita. Mutta kuitenkin tavoitteena olisi saada vuodesta 2015 paljon parempi! Mutta hyvää uutta vuotta kaikille, muistakaahan juhlia kohtuullisesti! 

Kuva: Weheartit

Christmas presents

Tänä vuonna taisin olla todella kiltti, koska paketeista paljastui vain toivottuja ja mieluisia lahjoja!

Leivänpaahdin tuli tarpeeseen, koska se jäi jostain syystä ostamatta silloin kun muutin omaan kämppään. Nytpä vihdoin pääsen minäkin syömään paahdettua leipää myös kämpilläni!

Toven 100-vuotisjuhlamuki. Keräilen muumimukeja, joten tämä oli erittäin mieluinen ja toivottu lahja. Kaiken lisäksi tämä on teemamuki, joten sen arvo saattaa nousta huomattavasti vuosien saatossa. 

Pentikin tyynyliinasetti. Tämäkin lahja on erittäin tarpeellinen.

Jani Niipolan Härmästä Hollywoodiin kertoo duudsonien kehitystarinan. En ns. "fanita" duudsoneita, mutta täytyy sanoa, että heidän ohjelmansa ovat olleet todella hyviä ja hauskoja. On mielenkiintoista tietää, mistä kaikki lähti ja kurkata hieman pintaa syvemmälle. Tykkään myös luonnollisesti lukea, joten lahja osui aivan nappiin! 

Mansikkalikööriä ja leivontatarvikkeita. Leivontatarvikkeet tulevat tarpeeseen, koska kämpilläni niitä ei ole miltei ollenkaan, jonka takia leipominen kämpillä on jäänyt hyvin vähäiseksi. Mutta ehkäpä nuo uudet hienot leivontatarvikkeet innostavat minua leipomaan kämpillänikin koulupäivän päätteeksi! Ja no, mansikkalikööri on hyvä lahja myös, ajattelin siemailla siitä aina sellaisissa erityisemmissä tilanteissa. 

Usb-liitännällä toimiva led-valolamppu. Tämäkin on varmasti todella kätevä, jos valoa ei ole saatavilla tai muuten haluaa selata nettiä pimeässä. 

Tykkään poltella kynttilöitä ja tuikkuja, joten tämä tuikkuastia muutama tuikku sisällään oli myöskin mukava lahja talven pimeyden keskelle. 

Pienempi ja isompi kosmetiikkalaukku. Nämäkin ovat tarpeellisia aina. Noiden kangas muuten on todella pehmeää. Kuosikin on aika jännä.

Perustoppi, joka on sukelluspuku/uimapukukangasta eli siis todella mukava päällä ja käy erinomaisesti kuntoiluun, tykkään todella paljon, koska mustia perustoppeja tarvitsee aina. 

Tällaiset oli minun joululahjani tänä vuonna. Olisitteko te tyytyväisiä tällaisiin lahjoihin? Mutta tosiaan, eihän joulussa tärkein asia ole lahjat,vaan yhdessäolo läheisten kanssa, jota tuli kyllä tehtyä. Maha on täynnä suklaata, laatikoita ja joulukalkkunaa. Jouluohjelmia en seurannut miltei ollenkaan, sen sijaan katsoimme aattoillan päätteeksi Macheten koko perheen kanssa. Hieman meitä nauratti elokuvavalinta, koska sehän ei ole jouluelokuvaa nähnytkään. Niinkuin ei myöskään Expendables 3, jonka katsoimme yhdessä aatonaattona. 

It's beginning to look a lot like christmas

Jouluun on enää kaksi yötä ja itse olen jo aivan joulufiiliksissä. Tänne Pohjois-Karjalaan on satanut ihan mukava määrä lunta ja ulkona vallitsee täydellinen talven satumaa. Ihanaa! Joululahjat on yhtä vaille paketoitu ja jouluruuat hankittu. Vielä on jäljellä pientä joulusiivousta, mutta pääosin kaikki jouluvalmistelut ovat mallillaan. Ihanaa joulua kaikki! 

Joulu

     

Wau, aika on mennyt mielestäni todella nopeasti, koska kohtahan on jo joulu. En itseasiassa ole edes kunnolla ehtinyt tunnelmoimaan tätä joulunaikaa, koska koulunkin kanssa on ollut ihan mukavasti tekemistä. Olen kyllä leiponut joulutorttuja ja pipareita ja koristellut kotikotia jouluiseksi, mutta ihan vielä en ole siihen kunnon joulutunnelmaan päässyt, vaikka jouluihminen olenkin ja joulu on mielestäni vuoden mukavinta aikaa. 

Itse en vietä joulua sen kristillisessä merkityksessä. En usko Jumalaan, enkä pidä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Miksi sitten juhlia joulua, jos ei usko? Tuo kysymys nousee esille joka joulu jollakin keskustelupalstalla. No, minäpä kerron miksi itse vietän. Ensinnäkin joulu ei ole alunperinkään kristillinen juhla, vaan se on lähtöisin pakanakansojen juhlista. Joulua on juhlittu muunmuassa valon ja talven juhlana kaamoksen keskellä perheen kanssa hyvin syöden ja lahjoja antaen. Joulu on ollut myös esimerkiksi auringonjumalan ja monien muiden jumalien juhla. Kristinuskon valloittaessa maailmaa näiden pakanauskontojen juhlien päälle vain ympättiin sitten Jeesuksen syntymäjuhla.

Itse vietän joulua lähinnä juurikin piristyksenä kaamoksen keskellä, jolloin syödään hyvin, rentoudutaan perheen kanssa ja muistetaan toisiamme lahjoilla. Ja ei, ei niiden lahjojen tarvitse olla mitään isoja ja hienoja, ajatus on tärkein, vaikka se ehkä klisee onkin.

Minun perheeni jouluun kuuluu oikea joulukuusi, joka haetaan aattoaamuna omasta metsästä. Kuusen annetaan kuivua ja iltapäivällä sen koristelen minä, kun ei kukaan muukaan siitä ole innostunut. Pitkin päivää katsellaan jouluohjelmia ja napostellaan jouluherkkuja ja jouluateria on suunnilleen viiden tai kuuden aikaan illalla, tai lahjojen jaon jälkeen eli kahdeksan jälkeen. Mitään muita erityisiä perinteitä meillä ei ole, muuta kuin tuo kuusenhaku, ateria, lahjojenjako ja sauna. Tosin silloin kun isän puolen mummo ei ole ollut meillä viettämässä joulua, olemme sitten käyneet hänen luonaan. Itseasiassa ihan hyväkin, ettei ole kovin montaa perinnettä, niin eipähän ainakaan niiden takia tule kamalaa stressiä! 

Oikean joulufiiliksen saamiseksi on oltava kuitenkin lunta. Olen huomannut, että kun lunta on ollut joko hyvin vähän tai ei ollenkaan, niin se joulufiilis on ollut paljon laimeampi kuin silloin kun sitä on ollut. Kait se johtuu siitä, että yleensä joka jouluna oli lunta, kun olin pieni. Viime joulu oli todella ankea lumen kannalta. Kun heräsin aamulla, niin tuntui kuin olisi ollut lokakuu. Maa oli musta ja taivaalta satoi joko märkää lunta tai räntää, no parempi kait sekin kuin vesi. Onneksi sentään tänä vuonna lumitilanne on parempi, täällä Pohjois-Karjalassa lunta on vähän, mutta sopivasti joulutunnelman luomiseen. Tuo ylempi kuva ei kuitenkaan ole tältä vuodelta, vaan se on otettu kaksi vuotta sitten. 

Kaikkein eniten joulutunnelmaa loisi kuitenkin ulkosaunassa kylpeminen jouluna. Olisi niin ihanaa kävellä lumisen pihan poikki kylpytakki päällä ja katsella kuinka ulkotulet loimuavat kylmänä jouluiltana. Kovien löylyjen jälkeen voisi sukeltaa jääkylmään hankeen ja sen jälkeen kipittää nopeasti takaisin lämpöön. Vielä muutama vuosi sitten kylvimme jouluisin ulkosaunassa, mutta valitettavasti se ei ole ollut mahdollista viime vuosina, koska sitä on täytynyt remontoida. No, on vain tyydyttävä sähkösaunaan ja ehkä vielä joskus ulkosaunamme remontti saadaan valmiiksi ja sinne pääsee jälleen kylpemään. 

Ja vielä olisi yksi kouluviikko jäljellä ennen joululomaa. Loma tulee todellakin tarpeeseen, tällä viikolla meinasin nukahtaa tunneille, joten jonkinmoista väsymystä lienee ilmassa. Ehkäpä se kunnollinen joulufiilis tuleekin sitten kun on lomalla ja on aikaa valmistella joulua. 

Kuva: http://merrychristmaswishesmessagess.com/