Kuulumiset

Hei jälleen! Tällä kertaa voisin taas pitkästä julkaista ihan vain sellaisen kuulumis/höpöttelypostauksen, jossa kerron mitä mielessäni oikein liikkuu tällä hetkellä. 

Pahoittelut kuvan huonosta laadusta, nappasin sen koulumatkalla kännykällä. Yritin muokkauksella sitä hieman parantaa, mutta se ei paljoa pelastanut....

No, mitä minulle kuuluu? 

Kait ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen hyvää. Lähinnä siksi vastaan näin, koska tällä hetkellä motivaationi koulua kohtaan on aika alhainen. Vielä tammikuun alussa olin innoissani tästä uudesta opinahjosta ja kaikista uusista tuulista mitä se toi mukanaan. Nyt on kuitenkin aivan päinvastainen tunnelma ollut jo useamman viikon. Tuntuu, että kokiksi opiskelu ei anna tarpeeksi haastetta. Tai antaa se kyllä jonkinlaista haastetta, mutta ei sellaista kuin kaipaisin. Kaipaisin sellaista aivo/ajatustyötä enemmän, jotain teoreettista. Okei, tiesinhän minä hotelli-,ravintola-,catering-alalle tullessa, että kyseessä on hyvin käytännönläheinen ala, jossa myös opetus tapahtuu pääosin käytännössä. Luulin, että sekin kävisi minulle ja olisi mukavampaa kuin teoreettinen asioiden pohtiminen. Olin kuitenkin väärässä. Jatkuvasti huomaan kaipaavani jotain enemmän, jotain syvällistä ajateltavaa ja haastavampaa opiskeltavaa. Tuntuu, että en sopeudu ammattikoulun opetustapaan, se ei luultavasti ole minua varten, tai sitten ala ei ole minua varten, mutta joka tapauksessa. 

Alkuperäinen suunnitelma oli opiskella yliopistossa tai ammattikorkeassa vasta, kun olen käynyt kokin ammattitutkinnon, mutta muutin mieleni. Kyllä minä haen tämän kevään yhteishaussa Jyväskylän yliopistoon ja tällä kertaa menen sisäänkin perhana! Luulen vahvasti, että yliopistossa opiskelu olisi pikemminkin se minun juttu. Pääsisin miettimään erilaisia ongelmia monelta eri kantilta ja yrittäisin keksiä niille ratkaisua. Luulen myös, että koska pidän kirjoittamisesta, pääsisin toteuttamaan itseäni sen suhteen paremmin yliopistossa. Yliopistossa on myös se hyvä puoli, että siellä voi valita pääaineensa lisäksi myös sivuaineita. Toisin sanoen opiskelu on monipuolisempaa ja hyvä niin, ehkä sitten pääainetta ei tule liikaa, eikä se ehdi alkaa maistua puulta, ainakaan toivottavasti! Mutta mitä opiskelemaan haen ja missä järjestyksessä tämän kevään yhteishaussa, tässä alustava suunnitelmani:

1. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian tutkinto-ohjelma, yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja maisteri
2. Kirjallisuuden kandidaatti- ja maisteriohjelma, humanististen tieteiden kandidaatti ja maisteri 
3. Monialaisen kieliasiantuntijan kandidaatti- ja maisteriohjelma(saksan kieli ja kulttuuri), humanististen tieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri 
4. Etnologian ja antropologian kandidaatti- ja maisteriohjelma, humanististen tieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri 
5. Restonomi (AMK), matkailu- ja palveluliiketoiminta, päivätoteutus 

Noista linkeistä voitte päästä lukemaan kaikkien noiden tutkintojen tiedot opintopolusta, tuossa ne ovat siinä järjestyksessä, minne haluan eniten, eli yhteiskuntatieteet vievät tämän hetkisen kiinnostuksen mukaan voiton. Nyt täytyy vain lukea ahkerasti pääsykokeisiin, niin josko minulle paikka liikenisi!

Muutoin elämä on rullannut normaalilla painollaan, ehkä liiankin normaalilla. Tuntuu, että joka päivä on samanlainen, eikä mitään erikoisempaa/kivaa oikein milloinkaan tapahdu. Tähän yritämme poikaystäväni kanssa saada muutosta ja tehdä viikonloppuisin jotain kivaa, arjesta poikkeavaa. Ensi viikonlopun suunnitelmana olisi mennä pelaamaan biljardia ja sen jälkeen käydä kahveilla /kaakaoilla/smoothieilla Wilhelmiinan konditoriassa, joka on aivan Jyväskylän keskustassa. Joko perjantaina tai lauantaina pidämme myös leffaillan kotona, johon ostamme irtokarkkeja, nami nami! 

Erään viikonlopun korvapuustit. Tämäkin vain kännykällä napattu ja vähän muokattu. 

Mitä terveellisiin elämäntapoihin tulee, niin ruokavalio on pysynyt aika terveellisenä. Olen herkutellut, kyllä, mutta yleensä hyvin kohtuudella ja vain viikonloppuisin. Liikunnassa olisi kyllä todellakin parantamisen varaa....Teimme pari kertaa treenin, josta kirjoitin aiemmin blogiini ja se tyssäsi siihen, niin kuin aiemmillakin kerroilla! Kouluun ja takaisin olen tietysti kävellyt, mutta siihenpä se sitten on jäänytkin.... No, ehkei tästä kannata itselleen stressiä ottaa ja ruveta ruoskimaan itseään, jospa pikkuhiljaa yrittäisin taas uudelleen. Mielestäni liian ankarakaan tässä asiassa ei saa itselleen olla, muuten menee maku koko touhusta.

Millaisilla mielillä siellä ruudun toisella puolella ollaan? Painaako kaamos vai alkaako jo lisääntyvä valoisuus piristää? 

Lukupäiväkirja: Elena Mady, Varjo

Nyt olisi pitkästä aikaa taas aika esitellä ja arvostella kirjoja, joita olen viime aikoina lukenut! Aloitan Elena Madyn Varjolla, joka on The Body Jumper-trilogian toinen osa. Aluksi kerron tietysti lyhyesti mistä ensimmäisessä osassa on kyse, koska en ole siitä tänne blogiin kirjoitellut! 

Varjoa edeltävä osa, vaihdokas aloittaa The Body Jumper-trilogian. Se kertoo ihmisestä, joka herää aivan vieraan henkilön ruumiista. Hän on luultavasti ollut hyvin monen ihmisen ruumiissa jo ennen kuin hän herää Sara Winterin ruumiissa ja elämässä. Omasta "alkuperäisestä" elämästään hän ei muista mitään, mutta hän haluaisi kovasti tietää kuka oikeasti on. Sara Winter asuu Vaitiolassa, pienessä kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat ison yrityksen, Wintecin omistajia, kunnes he kuolivat auto-onnettomuudessa ollessaan matkalla lentokentälle. Nyt tämän vaihdokkaan on opeteltava elämään Saran elämää, mikä ei olekaan kovin helppoa. Auto-onnettomuus, jossa Saran vanhemmat kuolivat ei ollutkaan onnettomuus ja murhaaja löytyi yllättävän läheltä. Tämä murhaaja uhkasi myös Saran henkeä. Murhaaja saadaan kuitenkin kiinni ja hetken aikaa on tunne, että kaikki on hyvin. Vaihdokkuudesta ei saa kertoa kenellekään, tai voi joutua vedetyksi pois elämästä. Saran/vaihdokkaan poikaystävä on kuitenkin ihmetellyt Saran omituista käytöstä ja miettii miksi hän käyttäytyy niin oudosti. Loppujen lopuksi vaihdokas päättää kuitenkin kertoa totuuden itsestään, vaikka pelkääkin, että sen seurauksena hänet vedetään pois elämästä. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja poikaystävä, Jesse päättää ruveta auttamaan vaihdokasta selvittämään kuka hän todella on. 

♥Kirjailija: Elena Mady 

♥Teos: Varjo, The Body Jumper-trilogia 2 

♥Kustantaja: Wsoy 

♥arvosana: ⭐⭐⭐⭐⭐

Juoni

Varjo jatkaa siitä, mihin vaihdokas jäi. Jesse ja Saran ruumiissa elävä vaihdokas koittavat selvittää hänen henkilöllisyytensä pelaamalla aluksi muunmuassa trivial pursuiteja, joista saadaan vinkkejä siitä, millä aikakaudella hän on elänyt. Se ei kuitenkaan tuota paljon tulosta. Pikkuhiljaa vaihdokkaalle alkaa kuitenkin tulla pieniä tuttuuden tunteita erilaisista asioista. Hän alkaa selvittää niitä ja pääseekin jo menneisyytensä jäljille. Hän alkaa käydä kiipeilytunneilla, joilla vetäjänä toimii tyttö, jonka hän uskoo olevan hänen pikkusiskonsa. Tytön isä, rasistinen poliitikko ei kuitenkaan vaikuta ollenkaan tutulta, varsinkaan sukulaiselta. Myöskin mahdollinen pikkusisko Pihla vaikuttaa niin kylmäkiskoiselta ja tuntemattomalta, että usko siihen, että tämä olisi hänen perheensä horjuu. Myöskään kuva Pihlan äidistä, joka on kuollut, ei herätä minkäälaista reaktiota. Kuitenkin, Pihlan ja hänen isänsä talossa vaihdokas saa voimakkaan muistikuvan. Hän muistaa rappusissa, kuinka hänen äitinsä ja tämän mies riitelevät ja riita kohdistuu myös vaihdokkaaseen. Hetken päästä hänen muistikuvassaan hänet tönäistään portaita alas ja ilmeisesti siihen hänen edellinen elämänsä loppuu. Vähän aikaa tämän muistikuvan jälkeen Pihla ja vaihdokas/ Sara joutuvat onnettomuuteen kiipeillessään ja Sara joutuu olemaan sairaalassa pitkään. Sinä aikana Jesse on kuitenkin selvittänyt, että vaihdokkaan sisko ei ole Pihla eikä Pihlan isä hänen isänsä. Vaihdokkaan äiti seurusteli kyllä tämän miehen kanssa, mutta verisidettä ei ole. Selviää myös, että vaihdokkaan äiti asuu Lontoossa. 

Kaiken tämän keskellä Sara yrittää myös tutustua firmaansa, joka on nyt myös hänen omistuksessaan. Hän myös toipuu siitä, että hänetkin on yritetty tappaa murhaajan toimesta. Hän luulee, että vihdoin kaikki olisi hyvin ja ainakaan murhaaja ei enää jahtaisi häntä, mutta onko hän sittenkään turvassa? Wintecin laiva, jolle Sarankin oli alunperin tarkoitus mennä, uppoaa ja muutenkin hänellä on kokoajan uhattu olo. Joku haluaa selvästikin Saran pois päiviltä hyötyäkseen Wintecistä. Myös se häiritsee, että Jesse opiskelee samassa yliopistossa kuin Jenna, Jessen ex-tyttöystävä. Muuten se ei hetkauttaisi, mutta aina kun Sara yrittää soittaa Jesselle sieltä vastaakin Jenna. Myös Jesseä uhataan, mutta Jesse ei tiedä sitä. Niinpä Sara tekee raskaan päätöksen suojellakseen häntä. Saran/vaihdokkaan ystävästä, Lukasista paljastuu myös jotakin uutta ja täysin odottamatonta. 

Kommenttini

Varjo on todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu kirja. Samaan aikaan kun se kuvaa tavallista nuorten elämää, niin oleellisena osana on myös yliluonnollisuus. Juonenkäänteet ovat todella jännittäviä ja arvaamattomia. Myös idea sarjassa on todella hyvin keksitty. En voisi kuvitellakaan, millaista olisi olla sielu, joka on väärässä ruumiissa. Lisämaustetta kirjaan tuo myös se, että vaihdokas kirjoittaa lauluja ystävänsä kanssa ja näitä laulujen lyriikoita on luettavissa kirjan sivuilta. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät jännityksestä!

What am I reading right now?

Tällä kertaa pääsette kurkistamaan mitä oikein luen parhaillani! En olekaan pitkään aikaan lukenut mitään, joten viime viikolla oli korkea aika käydä hommaamassa kirjastokortti ja lainata muutama kirja luettavaksi, mutta mitä valitsinkaan kassiini? 

• Natascha Kampusch: 3096 päivää 
• Julie Murphy: Dumplin 
• George R.R. Martin: Jäälohikäärme 
• Candace Bushnell: Carrien nuoruusvuodet 
• Elena Mady: Varjo (The body jumper trilogian toinen osa) 

Tuollaiset teokset tarttuivat tällä kertaa mukaan kirjastosta. Halusin jotain keveää luettavaa, mutta myös jotain, joka pistää ajattelemaan. Dumplin ja Carrien nuoruusvuodet kuuluvat siihen keveään kategoriaan, kun taas Natascha Kampuschsin 3096 päivää kuuluu hieman raskaampaan luettavaan, hän kertoo siis kirjassaan 8 vuotta kestäneestä vankeudestaan tuntemattoman sieppaajan kynsissä. Jäälohikäärme ja Varjo taas ovat fantasiaa. Tai itseasiassa Varjosta en ole aivan täysin varma, koska kuitenkin siihen liittyy niin paljon aivan tavallistakin nuoren elämää, mutta yliluonnollisuuskin on vahvasti läsnä. Noista olen lukenut jo Carrien nuoruusvuodet ja Varjon ja niistä onkin luvassa arvostelu/esittelypostausta pikimmiten!

Löytyikö lainaamistani kirjoista kenties kirjoja, joita olette lukeneet tai kenties haluaisitte lukea?