Blogiystäväkirja

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään haasteen kaltaista postausta täällä blogissani, mutta innostuin tuosta blogiystäväkirja-postauksesta. Ideana siis vastailla erilaisiin kysymyksiin aivan kuten pienenä vastailtiin ystäväkirjoihin. 

Suosikki..... 

Kaupunki?  Ehkäpä Kuopio. Se vaikuttaa ihan kohtalaisen isolta paikalta, mutta ei liian isolta tai pieneltä. Tekemistä sieltä varmasti löytyy, mutta ei tarvitse ahdistua kuitenkaan liian suuresta väenpaljoudesta. Sellainen mukavan keskikokoisen ja rennon oloinen kaupunki. 

Lomakohde? En ole matkustellut muualla kuin Tallinnassa ja Tukholmassa (Tukholmassa tosin ihan pikkuisena), mutta sanotaan tähän nyt vaikka sellainen maa, jossa haluaisin päästä käymään. Ja se maa on Saksa. On monen monta muutakin paikkaa, mutta Saksa kiinnostaa erityisesti jo senkin takia paljon, koska poikaystäväni on kertonut kaikkea mielenkiintoista siitä ja sen kulttuurista. Hän siis on osittain saksalainen ja on viettänyt monet kesät Saksassa mummonsa luona. Noiden lisäksi haluaisin päästä käyttämään hyödyksi kielitaitoani, olen opiskellut saksaa kahdeksannelta luokalta lähtien, joten olisi ihan jännää tietää, että osaanko käyttää saksaa ollenkaan käytännössä. 

Biisi? Monia, mutta Mark Forster-Flasch mich on kyllä aika ihana ja sitä onkin tullut kuunneltua paljon viime kuukausien aikana. 

Ravintola ja annos? No tuota... Ehkä hieman hävettää myöntää, mutta käyn ravintolassa ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään..... Mutta Tallinnan reissulta jäi kyllä mieleen keskiaikateemainen Olde Hansa, jossa tilasin kanaa mantelikastikkeella ja toki annokseen kuului muutakin. Oli kyllä aivan älyttömän herkullista ja ravintolassa oli ihana tunnelma. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille, jotka lomailevat Tallinnassa ja pähkäilevät missä kävisi syömässä. 

Juoma? Vaniljacola taitaa viedä voiton. 

Leffa? Auts, tämä on paha. Tiedän niin monia hyviä leffoja, että tuntuu hankalalta valita vain yksi. Mutta Taru sormusten herrasta-trilogialla on aina erityinen paikka sydämessäni, siitä ei pääse mihinkään. Rakastin sitä lapsena, rakastan sitä vielä näin aikuisenakin. Ja ei, en voi eritellä vielä tuosta trilogiasta erikseen suosikkia, kaikki nimittäin ovat niin hyviä. 

Sarja? Game of thrones, ehdottomasti. En ole koskaan tykännyt mistään sarjasta yhtä paljon kuin GOT:ista. Sarja koukuttaa mielenkiintoisten hahmojensa ja mitä järkyttävimpien juonenkäänteidensä ansiosta. Lisäksi siinä sivussa on ihanaa ihastella kauniita asuja ja kampauksia. Sarja on myös kuvattu kauniiden maisemien äärellä, joten sekin viehättää. Voisin sanoa, että suosittelen tätä sarjaa kaikille, mutta en sano, koska sarja ei välttämättä iske, jos olet herkkä. Tai jos et ole valmis siihen, että suosikkihahmosi todennäköisesti kuolee. 

Kirja? Niitäkin on monia! Mutta tähänkin on sanottava George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-kirjat, eli siis kirjat, joiden pohjalta Game of thrones on tehty. Mutta tosiaan olen lukenut monia muitakin todella hyviä kirjoja, jotka ansaitsisivat maininnan, mutta listasta tulisi luultavasti liian pitkä.

Asu? Näin syksyllä pitkä pehmeä villapaita ja vaikka paksut sukkahousut tai pillifarkut. Kenkinä mustat nilkkurit, joissa on pieni korko. Ja siis pitkällä villapaidalla tarkoitan ihan oikeasti pitkää villapaitaa, en käyttäisi sukkahousujen kanssa sellaista villapaitaa, joka ei yletttyisi takapuolen alapuolelle. 

Meikkituote? En yleensä meikkaa, muuten kuin juhliin, joten suosikkimeikkituotetta ei oikein ole. 

Hiustuote? Yves Rocherin I love my planet-shampoo, joka on ekologinen ja kaiken lisäksi vielä ihanan tuoksuinen ja tietysti myös tehokas, mutta samaan aikaan hellävarainen hiuksille. Hintakaan ei ole paha. 

Sovellus? Instagram. On vain niin kiva selailla inspiroivia ja hienoja kuvia ja inspiroitua mahdollisesti itsekin. 

Instagrammaaja? @magdalendreams postaa kauniita kuvia ihanasta vintagetyylistään ja hänen muutkin kuvansa ovat ihanan tunnelmallisia. Mutta en voi sanoa vain yhtä! @juusohd postaa aivan käsittämättömän upeaa valokuvataidetta, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan! 

Muuta

Aamurutiinisi? Heti ensimmäisenä menen vessaan, puen päälleni ja harjaan hiukset ja sitten syön aamupalaa. Aamupalaa mutustaessani yleensä myös selailen instagramia ja facebookia. Sitten pesen hampaat ja lähden pyöräillen kohti koulua. Tai jos ei ole koulua, niin sama kaava mutta en lähde pyöräilemään kouluun vaan mitä luultavimmin selailen nettiä rennosti. 

Mitä vaatekaapistasi löytyy? Enimmäkseen maanläheisen värisiä vaatekappaleita, jotka ovat mukavia päällä. Villapaitoja ja mekkoja taitaa löytyä eniten. 

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Aina ihan liikaa vaatteita. Yleensä mukana kulkee myös jokin kiva lehti ja kirja. Lompakko, passi, kännykkä, kuulokkeet ja hieman evästä ovat myös poikkeuksetta aina mukana. 

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Ja sitähän minä en blogissa paljasta! No ei, vaan olen ilmeisesti aika tylsä ihminen  kun en tee mitään sen erikoisempaa kuin vain olen joko koneella, luen kirjaa/lehteä tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Jos olen oikein hurja, saatan tehdä lihaskuntotreenin youtubesta löytyvän treenivideon opastuksella. 

Mitä laukustasi löytyy aina? Lompakko ja avaimet. 

Viimeisin sisustusostoksesi?  Ikeasta pieni eteismatto ja pari lasipurkkia riisin ja makaronin säilytykseen. 

Viimeisin WhatsApp-viesti? "No joo." Ryhmäkeskustelussa ystävältäni. 

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? Asun kyllä sellaisessa tuppukylässä että shoppailusta ei tule kotikaupungissani yhtään mitään ja ruokapaikkojakin on liian vähän... Mutta Hurtan holvi on aika hyvä ruokapaikka, jos haluaa syodä jotakin muuta kuin perus pizzaa tai hampurilaista. Luulisin, että parhaat drinkit saattaisivat löytyä Club Jatkoajasta. 

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä? Ei itseasiassa mitään. Tosin viininpunaiset housut olisivat ihanat, mutta hieman tiukan rahatilanteen takia en ole niitä vielä itselleni hommannut, koska pärjään ilmankin. 

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Vaikkapa rentoutumisreissu johonkin kylpylään. En nyt ole ihan varma riittääkö 50 euroa siihen, mutta luulisin, että kyllä viidellä kympillä muutaman tunnin tai yhden päivän edes jossakin kylpylässä kustantaisi. 

  

                    

Home sweet home part 2

Moikka taas kaikki! Tässä asuntopostauksen toinen ja viimeinen osa, jossa esittelen teille jäljellä olevat huoneet eli olohuoneen ja makkarin. Ensimmäisen osan pääsette lukemaan tästä. 

Olohuone 

Tämä olohuoneessa oleva täpötäynnä oleva pöytä on minun työpisteeni. Onneksi pääsen suurimmasta osasta lukiokirjoja eroon piakkoin, koska voin myydä ne eteenpäin. Silloin työpöydälleni vapautuisi hieman lisää tilaa.  

Television vieressä olevalla pienellä pöydällä on meidän kasvilapsemme, fiikus, jonka saimme tupaantuliaislahjaksi. Ohjeena oli vaalia fiikusta kuin parisuhdetta, niin voimme esitellä sitä lapsenlapsillemme. Ja sehän tietenkin pidetään tavoitteena! 

Samaisella pöydällä on kuivatettuna ruusu, jonka sain poikaystävältäni ensimmäisenä kuukausipäivänämme. 

Olohuoneen ikkunan takana olevalta parvekkeelta näkyy tällainen näkymä. Suoraan edessämme on siis luistelukaukalo/kenttä, joten talvella pääsemme luistelemaan miltei suoraan kotiovelta, ei ollenkaan hassumpaa! Itse parveketta en viitsinyt kuvata, koska emme ole laittaneet sinne mitään tuoleja tai mitään muutakaan, koska jo näin kylmillä keleillä se olisi hieman turhaa.

Makuuhuone 

Jos ihmettelette, että minkä ihmeen takia sängyllämme on kaksi pehmolelua, niin ihan vain sen takia, että ne jostakin syystä sattuivat muuton aikana kulkeutumaan mukaan asuntoomme minun kotoakotoa, joten ajattelimme, että samapahan niiden on koristaa sänkyämme, suloisiahan nuo ovat. Ja jos joskus jompikumpi meistä on muualla kuin täällä yötä, voi toinen ikävissään napata nuo pehmolelut kainaloonsa aivan kuin pikkulapsina tehtiin! 

Ja makuuhuoneessa on puolestaan poikaystäväni työpiste. Tuo seinällä roikkuva reppu tosin on minun koulureppuni. 

Siinäpä meidän asuntomme kokonaisuudessaan, vessaa lukuuottamatta, mutta sepä onkin niin tavanomainen vessa kuin vain olla voi, joten en kokenut tarpeelliseksi esitellä sitä. Eihän tämä asunto ole lähelläkään sisustuslehtien sisustusta tai muutenkaan kovin hienosti ja muodikkaasti sisustettu, mutta me kuitenkin viihdymme täällä ja sehän on se pääasia. Opiskelijabudjetilla on sitä paitsi aika hankalaa ruveta kovin paljon sisustelemaan, mutta tietysti aina jotain pientä piristystä pystyy luomaan!

Mutta heihei tällä kertaa ja mukavaa syysloman loppua kaikille, joilla se on parhaillaan menossa! 

Home sweet home part 1

Hellouu taas pitkästä aikaa. Nyt olen vihdoin ja viimein syyslomalla ja tänään sain otettua kuvat lupaamaani asuntopostausta varten. Kuvia minun ja poikaystäväni asunnosta on kuitenkin niin paljon, että teen asuntopostauksen kahdessa osassa, ettei sen lukeminen yhdessä pötkössä kävisi liian raskaaksi. Mutta pidemmittä puheitta tervetuloa kurkistamaan kaksioomme! 

Eteinen 

Ensin mietin, pitäisikö eteisestä laittaa kuvia/kuvaa ollenkaan, koska se on niin tylsän ja tavanomaisen näköinen. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin laittaa, koska onhan sekin aika olennainen osa asuntoamme. Tuo suoraan edessäpäin oleva ovi vie vessaan ja ensimmäinen ovi oikealla vie keittiöön ja vessan oven vieressä oleva ovi vie makkariin. Vessan vasemmalla puolella on ovi, joka sitten puolestaan vie olohuoneeseen. 

Keittiö 

Omasta mielestäni keittiömme on juuri sopivan kokoinen meille kahdelle. Mahdumme laittamaan ruokaa todella hyvin ja keittiönpöytäänkin mahtuu ruokailemaan samanaikaisesti neljä henkilöä, jos on tarvis. Välillä tosin olemme pulassa säilytystilan kanssa, mutta se on pikemminkin oma vikamme, koska astioita meillä on loppujen lopuksi ehkä hieman liikaakin. 

Keittiön ikkunaa halusimme koristaa poikaystäväni matkamuistolla, joka on ostettu Saksan Borkumin saarelta, jolla hän on usein lomaillut. Lisäkoristeena on myös kauniita kiviä.

Siinä ensimmäinen maistiainen asunnostamme, Seuraavassa postauksessa esittelyssä ovat makuu-ja olohuone. 

Yleistä höpinää

Opiskelumotivaatio on tällä hetkellä aika huipussaan. *sarkasmia*. Minulla oli koeviikolla ainoastaan tänään ollut psykolologian koe, mutta arvatkaapa kahdesti jaksoinko lukea? No en! Jotenkin kaiken tämän yo-koerumban jälkeen ei enää jaksa lukea heti perään kokonaista kirjaa psykologiaa, vaikka mielenkiintoista se onkin. No, tänään tein sen kokeen kuitenkin, vaikka en ollut lukenut yhtään, mutta ei se ehkä kuitenkaan tuntunut menevän aivan penkin alle. Kirjoitin aika paljon, yhtä paljon kuin silloin jos olisin lukenut kokeeseen, mutta totta kai vastaukset ovat varmasti ympäripyöreämpiä ja suppeampia verrattuna suoritukseen, jonka eteen olisin tehnyt töitä. 

Huomenna minulla on sitten vapaapäivä, tai no tavallaan itse otettu sellainen. Minulla ei ole koetta ja loppupäivälle olisi vain joku pesäpallo-ottelu (lukion opiskelijat vastaan opettajat), joka olisi kuulemma pakollinen meille lukiolaisille, mutta en tosiaan mene katsomaan. Olen luultavasti siihen aikaan Kuopiossa ostoksilla. En oikeasti kyllä ymmärrä tätä meidän lukion tapaa, jossa joka koeviikon viimeisen kokeen jälkeen on joku pakollinen ohjelmanumero, jonne jokaisen on tultava, ellei tosiaan ole hyväksyttävää poissaolon syytä. Eikö olisi kaikille mukavampaa vain päästää kaikki lähtemään kotiin heti kun kokeet on tehty? Noista ohjelmista kun ei oikeasti ole koskaan mitään käytännön hyötyä opiskelujen kannalta, pelkkää täyteohjelmaa, jonka aikana uupunut lukiolainen voisi yhtä hyvin rentoutua ja ottaa aikaa itselleen rankan koeviikon jälkeen (okei, okei, meillä abeilla se ei kovin rankka ollut, mutta muilla luultavasti oli). Olen jo ties kuinka monta kertaa manannut tätä systeemiä kavereilleni, mutta manaanpas nyt vielä tänne blogiinkin. Onko tämä meidän lukio ainoa laatuaan keksimään ylimääräistä ja usein vielä todella tylsää ohjelmaa koeviikon päätteeksi? 

Mutta valitus sikseen. Huomasin tässä joku aika sitten, että joulutunnelma tulee joka vuosi vain aikaisemmin. Tänä vuonna se iski jo nyt, syyskuun lopussa! Ja eihän siihen auttanut muu kuin tehdä vuoden ensimmäiset piparit ja joulutortut. Kaverit jo päivittelivät, että miten voin mennä jo joulufiiliksessä kun Halloweenikaan ei ole ollut vielä, no en minä tiedä, minä vain voin!
Huomasin myös, että syysloma on ilahduttavan lähellä. Ensi viikon perjantaina se alkaa ja se onkin itseasiassa jo tavallaan ensimmäinen lomapäivä, koska silloin on taksvärkkipäivä ja missäpä muuallakaan suorittaisin sen kuin kotikotona joko siivoten tai leipoen vanhemmille jotain hyvää. Syysloman suunnitelmiin kuuluu mummon luona Keravalla käynti poikaystäväni kanssa ja loppuloman suunnitelmat ovatkin vielä auki. 

Vielä vähän aikaa mutustan näitä pipareita koneen ääressä, mutta kohta on riennettävä keittiöön tekemään selvää aivan järkyttävän kokoisesta tiskivuoresta. 

Tällainen ehkä hieman päiväkirjamainen kuulumispostaus tällä kertaa. Välillä tekee vain mieli kirjoittaa kuin päiväkirjaan, mutta hieman sensuroituna tietenkin. 

Back in business

Nyt olen vihdoin ja viimein saanut syksyn kirjoitukset pois alta ja voin jälleen palailla myös tänne blogimaailmaan! Minulla onkin ollut jo kova ikävä postailua ja välillä tauon aikana tuntui siltä, että on pakko päästä postailemaan, mutta kun aika ei yksinkertaisesti vain riittänyt bloggaamiseen. Nyt kuitenkin stressi kirjoitusten osalta on tältä syksyltä historiaa ja voin keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. 

 No, miten ne kirjoitukset sitten menivät? Ainakin englannin osalta ihan hyvin, koska alustavien pisteiden mukaan olen saamassa E:n tai M:n. Olen ihan huipputyytyväinen tuohon, koska lähinnä M:ää englannista tavoittelinkin, joskaan en uskonut saavani sitä, koska englannin abikurssin aikana tuntui siltä, että yo-vihkot menevät aivan päin mäntyä. En myöskään lukenut miltei ollenkaan englannin yo-kokeisiin, joten senkin takia olen todella positiivisesti yllättynyt. Ruotsin alustavia pisteitä en tiedä vielä, mutta luulen, ettei se onnistunut ihan yhtä hyvin kuin tuo englanti, koska koe tuntui aika vaikealta ja ruotsiakaan en ollut lukenut tarpeeksi, kieliä kun on jotenkin mielestäni hankala lukea... Terveystiedon yo-koe taas oli eilen ja tuntuma oli ainakin se, että sain minä sinne jotakin kirjoitettua, kuitenkin samaan aikaan peläten, että kirjoitinko sittenkään tarpeeksi. No tuloksia odotellessa! 

Tämän tauon aikana muutin tosiaan myös poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kämppään ja tästä meidän kaksiosta yritänkin tehdä mahdollisimman pian asuntopostauksen. Yhteiselo on tähän asti sujunut todella hyvin, vaikka välillä minun temperamenttinen luonteeni onkin tuottanut harmia hieman rauhallisemmalle ja herkemmälle poikaystävälleni, mutta riidat ovat olleet todella pieniä ja riidan jälkeen ollaan aina sovittu.

Ja minunkin on aivan pakko hehkuttaa syksyä, joka on nyt alkanut viime viikkojen aikana tulla vihdoin! Tiedän, että kaikki muutkin blogit ovat täynnä syksyn hehkutusta ja tunnelmointia, mutta minunkin on vain pakko liittyä siihen joukkoon, koska minäkin tykkään syksyn tuomasta raikkaudesta, luonnon väriloistosta, pimenevistä illoista kynttilöineen ja pehmoisista villapaidoista, ah! 

Mutta jotta tämä postaus ei olisi vain rivitolkulla tekstiä, heitetään sekaan muutama kuva elävöittämään tätäkin raapustusta. 

Tehtiin poikaystävän kanssa reilu annos makaronilaatikkoa broilerijauhelihalla ja siitä tuli kyllä todella hyvää! Se taisikin olla aivan ensimmäinen yhteinen kokkauksemme. 

Viime viikonloppuna käväisin kesämökillä ja sen kukkapenkistä löytyi tällainen kaunis ruusun nuppu. 

Ja samasta kukkapenkistä löytyi avautunutkin ruusu, ei varmaan ole hankala arvata mikä minun lempikukkani on.... 

Tällainen paluu bloggailun pariin tällä kertaa! Oikein hyvää viikonloppua niin viralliset lukijat kuin anonyyminä blogiani lukevatkin! :--)

Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa

Hellurei, taas jälleen pitkästä aikaa. En ole postaillut pitkään aikaan, mutta nyt tuntui siltä, että pakkohan tänne on jotain raapustaa. Edes vaikka pahoittelut ja selitykset sille, miksi en ole voinut päivittää blogia viime aikoina.

Syy hiljaiselooni on yksinkertaisesti koulu ja sen aiheuttama kiire ja stressi. Yo-kirjoitukset tosiaan ovat ihan oven takana ja niihinhän minä olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua. Päivät ovat tässä jaksossa myös pitkiä (pääosin abikurssien takia), jonka takia miltei kaikki vapaa-aika menee koulujuttuihin ja se aika, mikä jää jäljelle koulujutuista menee rentoutuessa, sekin kun on tärkeää ettei pää aivan leviä ennen yo-kirjoituksia. Mutta onhan vielä viikonloput jäljellä! Niin on, mutta ne yleensä vietän poikaystäväni kanssa, eikä silloin tule postattua, kun haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa sen oman rakkaan kanssa, jota ei koko viikkoon ole saanut nähdä ollenkaan. Tähän tosin varmasti tulee muutos muuttaessamme yhteen, silloinhan näemme toisiamme joka päivä ja varmasti vietämme välillä aikaa myös omien juttujemme parissa; minä blogaten ja poikaystävä tehden jotain omaansa.

Eli tämän postauksen tarkoitus on vain ilmoittaa kaikille teille blogiani lukeville, että en ole lopettamassa blogiani, vaan pidän taukoa. Vaikka vähän ennen koulun alkua annoinkin ymmärtää, että alan postailla koulun alettua säännöllisesti, olin näkymästi väärässä. Aika, jaksaminen ja inspiraatio eivät valitettavasti vain riitä tällä hetkellä. Palaan heti kun saan yo-kirjoitusstressin sun muut koulujutut hoidettua pois alta. Mutta näkemisiin ja seuraavaan kertaan! 

Elossa ollaan

Hei taas todella pitkästä aikaa kaikki! Postaustauko pääsi venähtämään tällä kertaa aivan liian pitkäksi, siitä syvimmät pahoitteluni. Syy pitkään postaustaukoon on yksinkertaisesti ollut se, ettei aika vain kertakaikkisesti ole viime aikoina riittänyt blogin päivittämiseen. Alkukesästä valitin sitä, kuinka tylsää ja ohjelmatonta kesäni on, mutta se muuttuikin kertaheitolla heinäkuun tienoilla. Oli pari reissua, poikaystävän pikkusiskon rippijuhlia, mökkeilyä ja poikaystävän kanssa ajan viettämistä. Olisin periaatteessa ehtinyt jotain postata noidenkin menojen lomassa, mutta minulla ei ollut inspiraatiota, ja silloin kun tunnen, ettei bloggaamiseen kertakaikkisesti löydy inspiraatiota, koen paremmaksi vaihtoehdoksi olla postailematta kuin väkisin väkertää postausta, josta loppujen lopuksi näkyy, että se on pakolla väsätty. 

Mutta pidemmittä puheitta tämän postauksen ytimeen, eli tämän kesän aikana räpsimiini kuviin! Todennäköisesti teen vielä toisen postauksen samalla aiheella, koska kuvia olisi muussa tapauksessa tullut tähän postaukseen aivan liikaa, joskin niitä saattaa jo nyt olla aivan liikaa.... 

Tuli käytyä taas Helsingissä tätiä ja serkkua moikkaamassa. Sää oli todella kiva, lämmin, mutta ei liian lämmin. Koko Helsinki oli täynnä eri maista tulleita voimistelijoita(?), koska Helsingissä järjestettiin Gymnaestrada. Emme menneet katsomaan kyseistä tapahtumaa, mutta mielestäni oli erittäin mukavaa vaihtelua, että vastaantulijat olivat välillä muunkin maalaisia kuin vain suomalaisia. 

Ja kuten kuvasta näkyy, nämä ringissä tanssivat ja laulavat ihmiset ovat sveitsiläisiä. Oli muuten todella hauskan kuuloista-ja näköistä kun he leikkivät jotain piiritanssia ja lauloivat samalla, että oli pakko ottaa kuva. 

Ja tämän kesän yleisin sää: harmaa ja sateinen. Tosin junassa istuessa tuollainen sää ei haitannut ollenkaan. 

Oli onneksi myös kauniita ja aurinkoisia päiviä, niin kuin tässä kuvassa. Tämä on siis poikaystäväni luota otettu kuva. 

Ja sää suosi myös silloin, kun mökkeilimme kaveriporukalla kaverini mökillä. Illalla oli niin kaunis auringonlasku! Tosin tämä puhelimella räpsäisty kuva ei tee sille lainkaan oikeutta. 

Sukumökillä kahden tädin ja mummon kanssa mökkeillessä tuli kykittyä lakkametsässä aika paljon. Keräsinkin itselleni pakastimeen ensi kevään lakkiaiskakkua varten lakkaa. Tai no, enhän minä vielä voi sanoa, saanko viettää lakkiaisia ensi keväänä, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja kirjoitukset läpi, niin saan. 

Kun olimme etsimässä lakkapaikkaa, löysimmekin tuollaisen, mielestäni aika kauniin paikan. 

Ja mitä olisikaan mökkireissu ilman grillaamista! Nam, nam oli kyllä todella hyvää! 

Tänään on sitten loman viimeinen päivä. Aika hurahti aivan käsittämättömän nopeasti, vaikka alkukesästä aika tuntui matelevan. Kesän alussa laatimani summer bucket listin kohdat eivät ole täyttyneet ollenkaan paria kohtaa lukuunottamatta. Loppujen lopuksi se ei haittaa. Välillä on hyvä olla suunnittelematta mitään etukäteen ja tehdä vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mennä minne huvittaa. 

Huomenna alkaa koulu. Olen tavallaan jo odottanutkin sitä, mutta taas toisaalta en. Hyviä puolia koulun alussa on säännölliset rutiinit ja että on jotain tekemistä joka päivä. Huonoja puolia taas ovat stressi ja kiire. Ja niitä kumpaakin tulee varmasti riittämään tänä syksynä, koska minulla on vielä pari avointa kurssia suorittamatta, jotka pitäisi suorittaa pikimmiten ja niiden lisäksi yo-kirjoitukset. Minä hullu menin valitsemaan syksyn kirjoituksiin terveystiedon, englannin ja ruotsin. Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ehkä ollutkaan kovin viisasta, en ole ehtinyt lukemaan vielä yhtään ja jo kuukauden päästä pitäisi olla kirjoittamassa. Onneksi minulla sentään on keväällä aikaa kirjoittaa uudestaan, jos tulokset eivät miellytä. 

Syyskuussa minua ja poikaystävääni odottaakin muutto ensimmäiseen yhteiseen kämppään. Myös sen suunnittelussa on mennyt aikaa. Odotan muuttoa kyllä todella innolla, vaikka totta kai se myös hieman jännittää, tuohan yhdessä asuminen aina omat haasteensa parisuhteeseen. Toivon kuitenkin, että isommilta haasteilta vältyttäisiin. Huomenna koulun jälkeen menemmekin tekemään vuokrasopimuksen. Mutta yhteenmuutosta kuulette varmasti lähempänä lisää! 

Mutta nyt tämä tyttö lähtee valmistautumaan huomiseen koulupäivään ja viettämään viimeistä lomailtaa. Moimoi seuraavaan kertaan!