Minun ja poikaystäväni "teemabiisi".
Vuoden olemme nyt siis taapertaneet yhdessä ja omasta mielestäni ainakin vuosi on ollut aivan mahtava. Toki meilläkin on ollut hieman riitoja ja ei niin mukavia päiviä toistemme kanssa, mutta se on elämää ja aina ollaan sovittu saman päivän aikana. Riitamme ovat yleensä olleetkin aika pieniä ja jostakin todella merkityksettömästä asiasta, mutta niinhän se vähän tuppaa menemään kun on kyse kuitenkin äkkipikaisesta tuittupäästä (minusta) ja rauhallisesta ja herkästä yksilöstä, (joka kuitenkin toki hermostuu, jos tiuskin, tms). Mutta vaikka erilaisia olemmekin, niin silti haluamme olla toistemme kanssa ja olemme jo hieman suunnitelleet yhteistä tulevaisuuttakin, kyllähän sitä pakosti tulee mietittyä, kun yhdessä jo asummekin.
Mutta mistä kaikki oikein välillämme lähti ja miten päädyimme yhteen?
Yläasteella olimme samalla luokalla, mutta silloin emme tunteneet toisiamme itseasiassa ollenkaan. Kumpikaan meistä ei silloin voinut kuvitella, että muutaman vuoden päästä siitä me olisimme pari ja tuskin sitä olisivat osanneet arvata kaverimmekaan tai kukaan muukaan. Itselläni oli poikaystävästäni jopa suoranaisesti hieman negatiivinen kuva noihin aikoihin. Tunneilla nukkuva, hiljainen mumisija, jonka puheesta ei oikein tahtonut saada selvää lähinnä ärsytti. Ihmettelin myös suuresti sitä, miten ihmeessä tämä kyseinen nukkuva tyyppi, joka ei koskaan edes näyttänyt olevansa hyvä koulussa, sai kuitenkin aina luokkamme toisen stipendin hyvästä keskiarvosta.
No, yläasteen jälkeen minä siirryin lukioon ja hän ammattikouluun. Tutustuin lukiossa erääseen hänen kaverityttöönsä, joka seurusteli (ja seurustelee edelleen) hänen parhaan kaverinsa kanssa. Tunsin tämän kyseisen parhaan kaverin entuudestaan ja tämän kaveritytön avulla minusta, yhdestä ystävästäni, tästä kyseisestä kaveritytöstä ja hänen poikaystävästään syntyi kaveriporukka. Ja tietysti, koska poikaystäväni oli näiden kyseisten kaveritytön ja hänen poikaystävänsä paras kaveri, niin hänkin pikkuhiljaa tuli osaksi porukkaamme. Kun aloimme viettää aikaa yhdessä enemmän, käsitykseni poikaystävästäni muuttui täysin. Ärsyttävä ja mumiseva poika olikin loppujenlopuksi todella mukava ja hyvää juttuseuraa. Meistä tuli siis kaverit. Vielä tässä kohtaa emme kuitenkaan olleet ihastuneita (tosin poikaystäväni tosin oli kait jo hieman) vaan se alkoi kehittyä vasta myöhemmin. Aloimme varsinaisesti jutella enemmän vasta, kun tämä aiemmin mainitsemani poikaystäväni paras kaveri vinkkasi minulle, että kysyisin poikaystäväni kuulumisia, kun hän oli kuulemma ollut hieman alakuloinen viime aikoina. Kysyin ja aloimmekin jutella säännöllisesti facebook messengerissä ja hän avautuikin minulle tunnoistaan ja itse koitin parhaani mukaan auttaa, miten osasin. Tästä kaikki lähti. Jutellessamme miltei päivittäin aloin pikkuhiljaa tajuta miten huippupersoona hän on. Sympaattinen, hauska ja herrasmies. Siinä vaiheessa myös poikaystäväni oli ihastunut minuun (siis ilmeisesti ihan kunnolla) ja itseasiassa kaikki kaverini tiesivät poikaystäväni ihastumisesta minuun paitsi tietysti minä, vaikka osasinkin hieman jo aavistella, koska tietyt merkit antoivat sellaisen vaikutelman. Loppujen lopuksi amorina toimi tavallaan poikaystäväni paras kaveri, joka kovasti kannusti poikaystävääni kertomaan minulle tunteistaan ja kysyi minulta hieman vihjaten että mitä mieltä olen tästä poikaystävästäni. Vastatessani olevani häneen hieman ihastunut hän sitten kertoi minulle, että poikaystävänikin on. No, ajattelin sitten kertoa poikaystävälleni ihastumisestani ja hän oli aivan onnessaan, kuten olin totta kai minäkin. Sovimme treffit seuraavalle päivälle ja katsoimme yhdessä silloisessa asunnossani elokuvan ja mutustimme samalla sydänkonvehteja, jotka poikaystäväni toi mukanaan. Siitä lähtien näimme todella usein ja hän oli jatkuvasti luonani ja hän auttoi minua silloisen asuntoni tyhjentämisessä, kun olin muuttamassa kesäksi vanhempieni luo. Kesällä sitten kävimme vuorotellen minun vanhempieni ja hänen vanhempiensa luona, kun molemmat silloin tosiaan asuimme kotikotonamme. Kesällä myös päätimme, että syksyllä muutamme yhteen, koska molemmilla olisi muutoin ollut aika pitkä koulumatka, eikä siinä olisi ollut järkeä, että olisimme molemmat muuttaneet omiin yksiöihin, kun kuitenkin koko ajan olisimme majailleet toistemme luona. Tiedän, nopeaa toimintaa, mutta meidän kohdalla järjestely toimi ja toimii edelleen.
Minun vanhempani tulevat hyvin toimeen poikaystäväni kanssa ja hänen vanhempansa tulevat hyvin toimeen minun kanssani. Myös poikaystäväni pikkusiskosta on tullut minulle aivan kuin oma sisko, joka on aivan mahtavaa. Käytännössä perheeni on siis laajentunut seurustelun myötä, vaikka emme vielä naimisissa olekaan, avoliitossa kyllä. Myös muutamat sukulaiseni ovat nähneet poikaystäväni ja hekin ovat hyväksyneet hänet täysin. Poikaystävälläni ei sukulaisia niinkään ole, mutta he, jotka olen nähnyt ja hänen läheiset tuttunsa ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Ja koska poikaystäväni on puoliksi saksalainen, hänellä on myös saksalaisia tuttuja (sukulaiset saksasta ovat kuitenkin kuolleet), niin tietysti hekin haluaisivat nähdä minut. Sen takia ja etenkin sen takia, ettei poikaystäväni ole itsekään pitkään aikaan käynyt Saksassa moikkaamassa tuttuja, varasimme lentoliput Saksaan! Matka on siis elokuussa ja vietämme kaksi viikkoa Saksassa, Dortmundissa ja sen lähiseuduilla. Majoitumme poikaystäväni hyvän tutun luokse, joten yöpyminenkään ei ole kallista! Mutta Saksan reissusta teen varmaan vielä lähempänä reissua oman postauksensa.
Mutta mistä kaikki oikein välillämme lähti ja miten päädyimme yhteen?Yläasteella olimme samalla luokalla, mutta silloin emme tunteneet toisiamme itseasiassa ollenkaan. Kumpikaan meistä ei silloin voinut kuvitella, että muutaman vuoden päästä siitä me olisimme pari ja tuskin sitä olisivat osanneet arvata kaverimmekaan tai kukaan muukaan. Itselläni oli poikaystävästäni jopa suoranaisesti hieman negatiivinen kuva noihin aikoihin. Tunneilla nukkuva, hiljainen mumisija, jonka puheesta ei oikein tahtonut saada selvää lähinnä ärsytti. Ihmettelin myös suuresti sitä, miten ihmeessä tämä kyseinen nukkuva tyyppi, joka ei koskaan edes näyttänyt olevansa hyvä koulussa, sai kuitenkin aina luokkamme toisen stipendin hyvästä keskiarvosta.
No, yläasteen jälkeen minä siirryin lukioon ja hän ammattikouluun. Tutustuin lukiossa erääseen hänen kaverityttöönsä, joka seurusteli (ja seurustelee edelleen) hänen parhaan kaverinsa kanssa. Tunsin tämän kyseisen parhaan kaverin entuudestaan ja tämän kaveritytön avulla minusta, yhdestä ystävästäni, tästä kyseisestä kaveritytöstä ja hänen poikaystävästään syntyi kaveriporukka. Ja tietysti, koska poikaystäväni oli näiden kyseisten kaveritytön ja hänen poikaystävänsä paras kaveri, niin hänkin pikkuhiljaa tuli osaksi porukkaamme. Kun aloimme viettää aikaa yhdessä enemmän, käsitykseni poikaystävästäni muuttui täysin. Ärsyttävä ja mumiseva poika olikin loppujenlopuksi todella mukava ja hyvää juttuseuraa. Meistä tuli siis kaverit. Vielä tässä kohtaa emme kuitenkaan olleet ihastuneita (tosin poikaystäväni tosin oli kait jo hieman) vaan se alkoi kehittyä vasta myöhemmin. Aloimme varsinaisesti jutella enemmän vasta, kun tämä aiemmin mainitsemani poikaystäväni paras kaveri vinkkasi minulle, että kysyisin poikaystäväni kuulumisia, kun hän oli kuulemma ollut hieman alakuloinen viime aikoina. Kysyin ja aloimmekin jutella säännöllisesti facebook messengerissä ja hän avautuikin minulle tunnoistaan ja itse koitin parhaani mukaan auttaa, miten osasin. Tästä kaikki lähti. Jutellessamme miltei päivittäin aloin pikkuhiljaa tajuta miten huippupersoona hän on. Sympaattinen, hauska ja herrasmies. Siinä vaiheessa myös poikaystäväni oli ihastunut minuun (siis ilmeisesti ihan kunnolla) ja itseasiassa kaikki kaverini tiesivät poikaystäväni ihastumisesta minuun paitsi tietysti minä, vaikka osasinkin hieman jo aavistella, koska tietyt merkit antoivat sellaisen vaikutelman. Loppujen lopuksi amorina toimi tavallaan poikaystäväni paras kaveri, joka kovasti kannusti poikaystävääni kertomaan minulle tunteistaan ja kysyi minulta hieman vihjaten että mitä mieltä olen tästä poikaystävästäni. Vastatessani olevani häneen hieman ihastunut hän sitten kertoi minulle, että poikaystävänikin on. No, ajattelin sitten kertoa poikaystävälleni ihastumisestani ja hän oli aivan onnessaan, kuten olin totta kai minäkin. Sovimme treffit seuraavalle päivälle ja katsoimme yhdessä silloisessa asunnossani elokuvan ja mutustimme samalla sydänkonvehteja, jotka poikaystäväni toi mukanaan. Siitä lähtien näimme todella usein ja hän oli jatkuvasti luonani ja hän auttoi minua silloisen asuntoni tyhjentämisessä, kun olin muuttamassa kesäksi vanhempieni luo. Kesällä sitten kävimme vuorotellen minun vanhempieni ja hänen vanhempiensa luona, kun molemmat silloin tosiaan asuimme kotikotonamme. Kesällä myös päätimme, että syksyllä muutamme yhteen, koska molemmilla olisi muutoin ollut aika pitkä koulumatka, eikä siinä olisi ollut järkeä, että olisimme molemmat muuttaneet omiin yksiöihin, kun kuitenkin koko ajan olisimme majailleet toistemme luona. Tiedän, nopeaa toimintaa, mutta meidän kohdalla järjestely toimi ja toimii edelleen.
Minun vanhempani tulevat hyvin toimeen poikaystäväni kanssa ja hänen vanhempansa tulevat hyvin toimeen minun kanssani. Myös poikaystäväni pikkusiskosta on tullut minulle aivan kuin oma sisko, joka on aivan mahtavaa. Käytännössä perheeni on siis laajentunut seurustelun myötä, vaikka emme vielä naimisissa olekaan, avoliitossa kyllä. Myös muutamat sukulaiseni ovat nähneet poikaystäväni ja hekin ovat hyväksyneet hänet täysin. Poikaystävälläni ei sukulaisia niinkään ole, mutta he, jotka olen nähnyt ja hänen läheiset tuttunsa ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Ja koska poikaystäväni on puoliksi saksalainen, hänellä on myös saksalaisia tuttuja (sukulaiset saksasta ovat kuitenkin kuolleet), niin tietysti hekin haluaisivat nähdä minut. Sen takia ja etenkin sen takia, ettei poikaystäväni ole itsekään pitkään aikaan käynyt Saksassa moikkaamassa tuttuja, varasimme lentoliput Saksaan! Matka on siis elokuussa ja vietämme kaksi viikkoa Saksassa, Dortmundissa ja sen lähiseuduilla. Majoitumme poikaystäväni hyvän tutun luokse, joten yöpyminenkään ei ole kallista! Mutta Saksan reissusta teen varmaan vielä lähempänä reissua oman postauksensa.
Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä asiana oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Olisin halunnut tehdä siitä oman postauksensa, mutta valitettavasti kiireen takia en ehtinyt ja sitä paitsi tämäkin postaus on myöhässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti