torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Viimeisiä tämän vuoden tunteja viedään, joten on jo aikakin väsätä blogiin tiivistelmä kuluneesta vuodesta. Vuosi 2015 oli minulle todella hyvä. Toki stressiäkin riitti, mutta sitä ei onneksi ollut liikaa ja suurimmaksi osaksi kuitenkin nautin elämästäni. 

Aloitetaanpa niistä uuden vuoden lupauksista, joita tein tälle vuodelle, onko niistä toteutunut yksikään? 

Lupasin: 

Lukea kirjoja enemmän. 
En kyllä muista, miten paljon luin kirjoja vuonna 2014, mutta luulen lukeneeni kirjoja enemmän tänä vuonna, tai ainakin toivossa on hyvä elää. 

Valokuvata paljon enemmän 
En ehkä kuvannut paljon enemmän, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän kuin vuonna 2014, onhan sekin jotain. 

Opetella meikkaamaan 
Joo, tämä lupaus jäi toteuttamatta. Ainoa kerta, jolloin tänä vuonna meikkasin huolellisesti oli vanhojentanssit, eikä itseasiassa niissäkään minulla ollut kovin kummoinen ehostus. Meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä, hieman luomiväriä ja punaiset huulet, siinä se. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että meikkaus ei vain ole minun juttuni. Ehkä vielä joskus sen jalon taidon opettelen, mutta mitään numeroa en siitä rupea tekemään, enkä stressaamaan. Naturellina peikkona viiletän menemään tästäkin eteenpäin! 

Juoda enemmän vettä 
Voisin sanoa pitäneeni tämän lupauksen, ainakin osittain. En ehkä ole muistanut juoda vettä aivan suositeltua määrää, mutta ainakin lisännyt sen juontia viime vuodesta ja kiinnittänyt sen juomiseen enemmän huomiota. 

Aloittaa säännöllisen liikunnan 
Oi ja voi, edes tämä ei pitänyt. Hävettää myöntää, mutta taisin noudattaa tätä lupausta vain vuoden ensimmäisinä viikkoina. Sen jälkeen motivaatio jälleen kaikkosi ja liikunta on ollut kouluun kävelemistä lukuunottamatta hyvin sattumanvaraista. 

Syödä terveellisesti 
Sama homma kuin ylemmässä, muutaman viikon ajan sitä jaksoi vahdata syömisiään ja syödä monipuolisesti, mutta sen jälkeen suhtautuminen syömiseen on ollut rennompaa, liikaakin. Aivan överiksi herkuttelu ei kuitenkaan mielestäni ole mennyt, mutta parannettavaa löytyy paljon. 

Olla stressaamatta turhaan 
Kyllä minä tänä vuonna stressasin, mutta teinkö sen turhaan, on toinen juttu. Koulun suhteen koen stressanneeni sopivasti, en liikaa, enkä liian vähän. Uusien ihmisten tapaamista olen kieltämättä kyllä ylijännittänyt ja aivan turhaan. 

Kuten näkyy, ei kannata tehdä uudenvuoden lupauksia liikaa.... Lupaamistani asioista vain pienen pieni osa täyttyi ja nekin vain osittain. No, ehkäpä tulevalle vuodelle lupaankin vain ja ainoastaan yhden asian! 

Mutta lupauksista sitten itse vuoteen kuvakollaasien saattelemana: 
2015kollaasi1
Alkuvuotena pakkanen paukkui ja maisemat olivat kauniin talvisia. Vanhojentanssiharjoituksia oli useamman kerran viikossa, mutta välillä nekään eivät tuntuneet riittävän, kun epätoivo jonkun tanssin kanssa iski. Muutamista epätoivon hetkistä huolimatta opin kuin opinkin parini kanssa kaikki tanssit ja h-hetken koittaessa kaikki menikin, yllättävää kyllä, aivan nappiin! Puhun siis illasta, jolloin tanssimme vanhemmille ja sukulaisille. Seuraavana päivänä mokasinkin pari kertaa, mutta ne olivat luojan kiitos pieniä. Vanhojentanssit onkin varmaan tämän vuoden mieleenpainuvin ja parhain kokemus. Ei vain sen takia, että sain pitää kaunista mekkoa ja kampausta, vaan tottahan toki myös sen takia, että tanssiminen oli aivan sairaan hauskaa. Harjoittelu ja tuskanhiki siis todellakin palkittiin. 
 Maaliskuussa olikin tiedossa toinen merkittävä päivä: 18-vuotissyntymäpäivä. Syntymäpäiväni sattui kyllä tylsimmälle mahdolliselle viikonpäivälle, maanantaille, mutta siitä huolimatta oli jotenkin hienoa huomata olevansa täysi-ikäinen kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. 
2015kollaasi2
Keväällä aloin kiinnostua entistä enemmän eräästä kaveristani, johon olin alkuvuodesta tutustunut paremmin. Olimme yläasteen aikana samalla luokalla, mutta emme liikkuneet samoissa porukoissa, emmekä jutelleet yläasteen aikana varmaan kertaakaan. Tutustuessani häneen paremmin kuitenkin huomasin, että hän olikin aivan ihana ja sympaattinen ihminen. Voitte tietysti arvata, mitä seuraavaksi tapahtui: aloimme tietysti seurustella. Olimme varmasti todella monelle (paitsi muutamalle yhteiselle ystävällemme, jotka tiesivät poikaystäväni ihastuksesta minuun) aika yllätyspari, koska tosiaan yläasteaikoina emme olisi itsekään voineet kuvitella olevamme joskus yhdessä. Niin se vain joskus menee, huomaamme joidenkin ihmisten olevan aivan mahtavia, vaikka ensivaikutelma ei välttämättä meitä siitä vakuuttaisikaan. 
2015kollaasi3
Toukokuun lopussa muutin vuokrayksiöstäni kotikotiini, koska en saanut kesätöitä kesäksi, joten minulla ei ollut mahdollisuutta maksaa vuokraa kämpästäni. Onneksi muuttourakassa oli auttamassa poikaystäväni, koska muuttoon liittyy aina aika paljon tekemistä, ja kahdestaan se sujuu paljon nopeammin. Kesän vietinkin suurimmaksi osaksi poikaystäväni kanssa ravaten hänen kotinsa ja minun kotikotini väliä. Meillä olikin suhteellisen pitkä välimatka, 50 kilometriä, joten oli järkevämpää, että olimme toistemme luona aina useamman yön kerrallaan. Onneksi meidän molempien vanhemmat suostuivat kuskaamaan meitä toistemme luo! Vietimme rentoja kesäpäiviä mölkkyä ja sulkapalloa pelaillen ja ihan vain oleskellen. Vietin myös varmaan elämäni hauskimman juhannuksen. Olin poikaystäväni luona hänen pikkusiskonsa ja äitinsä kanssa ja meillä oli aivan superhauskaa! Emme tehneet mitään erikoista, mutta siitä huolimatta juhannus oli ikimuistoinen. Kävimme poikaystäväni kotikylän keskustassa katsomassa juhannuskokon ja sen jälkeen pelasimme fortunaa ja sen lomassa nauroimme todella paljon, koska läppä lensi. Poikaystävän kanssa oleskelun lisäksi kävin myös Keravalla mummon luona ja Helsingissä moikkaamassa tätiäni ja serkkuani. Ja vihdoin ja viimein ystäväni luona Kuopiossa. Tottahan toki myös kesämökkeilin ja vietimme myös yhden yön ystäväni mökillä kaveriporukalla ja superhauskaa oli taas kerran!
2015kollaasi4
Syksyllä puhalsivatkin aivan uudet tuulet. Päätimme poikaystäväni kanssa muuttaa yhteen. Varmasti monen korvaan kuulostaa oudolta, että näin nuoret ja alle vuoden seurustelleet muuttavat yhteen. Muuttoon oli kuitenkin ihan puhtaasti järjelliset syyt. Me molemmat asuimme kaukana keskustasta, joten koulumatkat olivat pitkiä. Linja-autot eivät tällä seudulla kulje säännöllisesti, poikaystäväni luota ei ollenkaan, joten molempien on vain yksinkertaisesti helpompaa asua yhdessä keskustassa kuin siten, että molemmilla olisi oma yksiö, kun kuitenkin varmasti olisimme koko ajan vain toistemme luona kylässä. Yhdessä asuminen on myös halvempaa. 1.9. muutimme halpaan kaksioon, ja yhteiselo on sujunut mielestäni yllättävän hyvin, totta kai pieniä riitoja meilläkin on, mutta ne on saatu aina selvitettyä parhain päin. Kaikkein huipuinta yhdessä asumisessa on se, että saa joka aamu herätä oman lemppari-ihmisensä vierestä ja jakaa kaikki hänen kanssaan. Yhdessä asumisen aikana olemme myös opetelleet yhdessä kokkaamaan. 
 Syksyllä myös koulun suhteen oli uutta ja jännittävää tiedossa, nimittäin ensimmäiset yo-kirjoitukset. Kirjoitin syksyllä englannin, ruotsin ja terveystiedon. Vaikka välillä tuntui siltä, että pää meinaa hajota kaiken muistettavan takia, niin kirjoitukset menivätkin yllättävän hyvin. Kirjoitin kaikista M:n. Muuten syksy onkin ollut tosiaan normiarkea, kuten kuvistakin huomaa, ei mitään sen erikoisempaa. Kävin syksyllä poikaystävän kanssa myös katsomassa elokuvia elokuvateatterissa enemmän kuin yleensä. Mieleenpainuvimmat tämän syksyn elokuvista olivat Kätilö ja The Force Awakens, joka oli aivan mahtava. 

Siinä oli minun vuoteni pähkinänkuoressa. Millaisia muistoja teillä on vuodesta 2015? Erittäin hauskaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! 




4 kommenttia:

  1. Haha, mulla oli muutama sama lupaus joka jäi toteuttamatta mm. syödä terveellisesti ja aloittaa säännöllinen liikunta :D Salilla kävin muutaman kuukauden ennen kuin into lopahti ja lopetin koko homman :D Oot toteuttanut tän postauksen tosi kivasti ja kirjoitat kivalla tyylillä, selkeää luettavaa. Kiva kun on paljon kuvia niin pitkän tekstinkin jaksaa lukea paremmin! Kivoja asioita sulla tapahtunut vuonna 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en ole ainoa! :D Ja kiitos paljon! :)

      Poista
  2. Miksei susta kuulu mitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yo-kirjoituksiin lukeminen ja muut kiireet ovat valitettavasti syöneet aikaa blogilta, joten en ole ehtinyt postailla, enkä viime aikoina ole ehtinyt miettimään postausideoitakaan.:/ Yritän kuitenkin palata postailemaan heti kun on mahdollista, kun alkaa jo olla ikävä kirjoittelua:)

      Poista