Asiat, jotka surettavat/ahdistavat minua

Moi taas kaikki, tällä kertaa olisi hieman erilainen postaus tiedossa, kerron nimittäin asioista, jotka saavat minut surulliseksi tai ahdistuneeksi. Jonkinlaisia avautumisia siis tiedossa, joita ei tässä blogissa ole aiemmin nähty. Alunperin inspiraation tähän postaukseen sain siitä kun erään postauksen lopussa joku kysyi minulta mitkä asiat tekevät minut surulliseksi, joten kiitokset paljon hänelle inspiroimisesta!

Kollaasin kuvat: weheartit.com

1. Selvittämättömiksi jääneet välit edellisissä ihmissuhteissa 

Näitä minulta ei tosin onneksi löydy kuin itseasiassa vain yksi kappale, mutta sekin on mielestäni liikaa. Ihminen, jonka kanssa minulta jäi välit selvittämättä ennen välien katkeamista oli minulle vielä pari vuotta sitten hyvin rakas, jonka takia jos nykyään mietin häntä tulen aika surulliseksi ja mieltäni kaihertaa se, että mikä ihme meni vikaan. Meillä ei ollut riitaa, ei minkäälaista ja hän vain lähti elämästäni sanomatta sanaakaan. Katosi kuin tuhka tuuleen, enkä ole kuullut hänestä vieläkään mitään, vaikka aikaa on kulunut melkein puoli toista vuotta. Ja vaikka aikaa onkin kulunut, huomaan edelleenkin, kuinka mietin kyseistä ihmistä, vaikka olisinkin muka unohtanut hänet jo aikoja sitten. Mutta onneksi minulla on maailman parhaimmat ystävät, jotka auttoivat minut pahimman ahdistuksen yli ja jatkamaan! <3 

2. Uutiset

Joo kliseistä, tiedetään, mutta nykyään uutiset ovat ihan hirveitä. Joka päivä kerrotaan, kuinka jossakin päin maailmaa on kuollut viattomia ihmisiä sotien, terrori-iskujen ja murhien seurauksina. Erityisen surettavaa on, jos kuulen lasten tai eläinten kuolleen. Järkyttävintä on, että täällä Suomessakin on sattunut vähän ajan kuluessa aika monta perhesurmaa. Se on vain karu tosiasia, että ihmisiä ja eläimiä kuolee turhaan joka päivä, eikä pieni ihminen sille mitään voi. 

3. Ihmisten julmuus 

Tällä tarkoitan kaikkea julmuutta, en vain fyysistä väkivaltaa, vaan myös sanallista. Olen viime aikoina miettinyt sitä, että miten ihmeessä ihmiset voivat olla niin julmia, että haukkuvat jota kuta todella loukkaavilla haukkumanimillä ja käskevät jonkun jopa tappaa itsensä. Tällaista esintyy eniten netissä, jossa ihmisiä voi haukkua anonyyminä. Eikö näillä ihmisillä ole lainkaan omaatuntoa? Eivätkö he tajua, että kiusaamisesta voi seurata kiusattavalle ikuiset arvet, jotka voivat vaikuttaa vakavastikin tulevaisuudessa? 

Kollaasin kuvat: weheartit.com

4. Ihmisten ahdasmielisyys 

Tämä liittyy vahvasti tuohon ihmisten julmuuteen, mutta halusin kuitenkin tuoda tämän esiin yksittäisenä asiana. On todella ahdistavaa, että vielä nykyäänkin erilaisiin ihmisiin ei osata suhtautua kunnioittavasti. Oli kyse sitten seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvasta tai kehitysvammaisesta, niin aina jotenkin erilainen ihminen saa haukkuja ja syrjintää niskaansa. Inhottavintahan tässä on se, että erilaista ihmistä yleensä syrjitään ja kiusataan jostakin sellaisesta asiasta, mihin hän ei itse voi millään lailla vaikuttaa. 

5. Tappavat sairaudet 

Joka vuosi maailmassa kuolee miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä tappavien sairauksien takia. Sairaus ei katso ikää tai sitä, olisiko ihmisellä vielä jotakin koettavaa elämässä, se vain tulee ja vie. Kaikkein hirveintä on se, että niihin kuolee myös lapsia ja nuoria, vanhempien tuskan ajatteleminenkin saa kyyneleet kihoamaan silmiin. Saa olla onnellinen, että itse ja oma perhe on terve. 

6. Eläinten huono kohtelu 

Esimerkiksi lihatiloilla eläimet kärsivät todella paljon. Siat kärsivät ahtaissa loukuissa ja broilerit kasvatetaan niin isoiksi, että ne kärsivät sydän-ja jalkavaivoista. Myös turkistarhaus on jotakin, mitä en ymmärrä ja turkiseläinten olot ovat aivan järkyttävät. Ja ei, tällä en halua syyllistää ketään lihan syömisestä, minua vain surettaa tuotantoeläinten huonot olot. Onneksi on kuitenkin olemassa tiloja, joilla eläimet voivat elää hyvääkin elämää.  

Tätä postausta oli loppujen lopuksi aika hankalaa tehdä, koska tällä hetkellä elämäni on kuitenkin aika onnellista, eikä tarvitse kovin paljon murehtia. Mutta ainahan sitä jotakin murehdittavaa kuitenkin löytyy, varsinkin kun on suomalainen! Mutta vastapainoksi tälle postaukselle voisin tehdä postauksen, jossa kerron minua ilahduttavia asioita, niin ei tunnelma ole liian murheellinen, onhan nyt kuitenkin kevät!