sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Yksin asumisesta

Hei vaan jälleen. Tällä kertaa arvelin tehdä postauksen yksin asumisesta, kun en siitä ole melkein mitään kertonut täällä blogin puolella. 

Muutin siis omilleni vähän yli vuosi sitten, vuoden 2013 syksyllä. Alunperin tarkoitus oli asua lukioaika porukoiden luona, tai muuttaa vasta toisena vuonna omaan kämppään, mutta mieli muuttui aika äkkiä koulun alettua. Silloin minulla oli poikaystävä ja minua ärsytti, koska en päässyt aina tapaamaan häntä keskustaan silloin kun halusin, vaan tapaamiset riippuivat aina siitä, oliko porukoillani käyntiä keskustassa. Siispä päätin, että haluan muuttaa omilleni. Vanhemmille tämä oli aivan ok, koska olimme puhuneet siitä jo ennen lukion alkua. Syynä ei kuitenkaan ollut vain se, että tapaisin poikaystävääni, vaan myös se, että joskus jos kouluni olisi alkanut kymmeneltä, minun olisi ollut kuitenkin pakko mennä kahdeksaksi, koska minulla ei ollut kyytiä myöhemmin. Se olisi ollut aika raivostuttavaa, koska kukapa ei haluaisi nukkua edes yhtenä päivänä viikossa hieman pidempään. Sen lisäksi jouduin myös välillä odottamaan muutaman tunnin kouluni loputtua, että äitini pääsisi töistä ja sitten vasta kotiin. Ja siis bussiyhteydethän porukoiden luota eivät olisi olleet minkäänlaiset, eli nekään eivät olisi tuoneet helpotusta ongelmaan. 

Hain siis asuntoa saman tien kaupungin vuokrataloilta ja sain sen aika nopeasti. Vuokra oli budjettiin sopiva ja asunto oli hyvin tilavakin kaiken lisäksi. Vanhempani tekivät minulle yllätyksen eräänä päivänä hakiessaan minut koulusta katsomaan asuntoani. He eivät kertoneet vasta kun olimme asuinalueeni parkkipaikalla, että olemme menossa katsomaan tulevaa asuntoani. Se oli aivan mahtavaa ja rupesin heti suunnittelemaan minne laitan mitäkin. Lokakuun ensimmäisenä päivänä oli sitten kämppä vapaa ja menin isäni kanssa tekemään vuokrasopimuksen. Aivan heti sinä päivänä en kuitenkaan muuttanut, vaan toin vain osan kamoistani sinne ja siivosimme koko asunnon isän kanssa. Asumaan sinne asetuin muistaakseni viikon tai kaksi kämpän vapautumisen jälkeen.

Yksin asumisen hyvät puolet: 

1. Saat olla rauhassa. Kukaan ei häiritse sinua, eikä puutu tekemisiisi. (Tietty, jos olet alaikäinen, niin totta kai vanhemmat jonkin verran puuttuvat, mutta asuessasi yksin eivät he joka asiaan pysty puuttumaan). 

2. Saat kutsua kavereita kylään milloin vain haluat. Pitää tosin ottaa huomioon naapurit, ei saa metelöidä ihan liikaa. 

3. Saat sisustaa mielesi mukaan. Itselläni tosin sitä sisustamista on rajoittanut hiukan rahatilanne ja vanhempieni hieman kielteinen suhtautuminen siihen. Heidän mielestään kun ekan asunnon sisustaminen on turhaa. Tai no, lähinnä tätä mieltä on isäni, äiti ei niinkään. 

4. Sinun ei tarvitse tapella kenenkään kanssa, mitä ohjelmaa katsotaan. Saat myös katsoa elokuvia milloin vain mielesi tekee. 

5. Saat kokkailla ja leipoa keittiössä milloin vain huvittaa ja mitä huvittaa. 

Yksin asumisen huonot puolet: 

1. Välillä saattaa olla yksinäistä. Jos siis kaverit eivät aina jaksa olla kanssasi. Itse ainakin välillä kaipaan ihan vain normiarkea perheen kanssa. Mutta tosin käyn aina viikonloppuisin kotona, joten ei se ikävä kovin suuri ole, kotiviikonlopun jälkeen melkein jo kaipaakin omaa rauhaa. 

2. Kaikki kotityöt on tehtävä itse. Siivoaminen, ruoanlaitto ja pyykinpesu. Minun ei tosin tarvitse pestä pyykkiä, koska vanhempieni koti on tosiaan loppujenlopuksi niin lähellä, että aina käydessäni viikonloppuna kotona pesen vaatteet siellä. 

3. Jos sinulla on kotieläimiä, joita et voi ottaa kotoakotoa mukaan, niin niitä tulee ikävä. Tai ainakin itselleni tulee aikamoinen ikävä viikon aikana meidän kahta koiraa. 

4. Jos herätyskellosi pettää, eikä herätä sinua, ei kukaan muukaan herätä sinua. Luojan kiitos minulle on käynyt näin vain kerran ja silloinkin ehdin mennä kouluun ihan hyvin. 

5. Avaimista täytyy pitää todella hyvä huoli. Jos avaimet siis katoavat tai jäävät sisälle, on soitettava huoltoyhtiö avaamaan ovi ja se maksaa. Tai jos vanhempasi asuvat lähempänä ja viitsivät käydä avaamassa (olettaen, että heillä on avain kämppääsi). 

Pääosin yksin asuminen on mielestäni mukavaa, mutta koska itsellläni on aika hyvät välit perheeseeni, niin kaipaan aikaa myös heidän kanssaan. Mutta tosiaan, pääsen aina viikonloppuina porukoille, joten se on jo aika hyvä juttu. 




2 kommenttia:

  1. Ite aina välillä haaveilen yksinasumisesta mut toisaalta onhan se ihan kiva ettei tarvi huolehtia ihan kaikesta itse kun vielä asuu kotona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aivan totta! :D Mutta onneksi siihen tottuu suht nopeesti. :)

      Poista